Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Melkoinen vauhtinainen: Eila treenaa jopa toistakymmentä tuntia viikossa

Seitsemänkymppisellä Eila Palomäellä on niin paljon energiaa, ettei hän tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. – Olen saanut olla terveenä. Minulla on hyvä kunto, enkä osaa olla kovin pitkää aikaa paikoillani, Eila Palomäki juttelee. Vinkkilässä Vammalassa asuvien Eila ja Pekka Palomäen kotona vitriinit ovat täynnä mitaleita, pokaaleita ja palkintolusikoita. Niitä on satoja. Piakkoin 70 vuotta täyttävä Eila Palomäki harrastaa kilpaurheilua, suunnistusta eri muodoissa: hiihtosuunnistusta, pyöräsuunnistusta ja suunnistusta juosten. Kipinä rastien etsimiseen syttyi vasta yli nelikymppisenä. – En ole oppinut kunnolla lukemaan karttaa, mutta voitan kunnossa sen, mitä kartanluvussa häviän. Suunnistukseen hän tutustui tyttärensä Marjo-Riitan kautta. – Annoin tyttärelle vinkkejä suunnistuksessa ja hän pamautti: mene itse sinne metsään rasteja hakemaan, Eila nauraa. Siitä alkoi Eila Palomäen suunnistusura. Nyt hänellä on plakkarissa jo 62 SM-mitalia sekä kaksi MM-mitalia. Kaikkiaan SM-mitaleja ja -plaketteja on lähes sata. Pari viikkoa sitten Eila kasvatti mitalisaldoaan yhdellä MM-mitalilla. Imatralla käydyissä hiihtosuunnistuksen MM-kisoissa Eila oli pitkällä matkalla kolmas. Mitali oli lähellä myös keskimatkan kisassa, mutta harmittavasti 28 sekunnin erolla Eila menetti pronssin. – Rata oli todella vaativa. Välillä piti ottaa sukset pois jalasta ja laskea hurjimmat mäet takapuolella. Imatran MM-koitosta enemmän Eilaa harmittaa viime viikonloppuna Mikkelin SM-kisoissa tapahtunut moka. – Yksi rasti jäi leimaamatta ja se oli automaattisesti hylkäys. Se harmitti. Mutta olen pikainen luonne ja liian hätäisesti katsoin karttaa. Se kostautui. Eila Palomäki on liikkunut aina. Nuorempana hän pelasi jalkapalloa Vapsissa ja kiersi hölkkäkisoja. Nykyään hän treenaa 7–12 tuntia viikossa: kuntosalia, jumppaa, vesijumppaa, juoksua, kävelyä ja hyötyliikuntaa, kuten klapihommia. Entä minkälaiset suunnistusmaastot ovat Sastamalassa? – Ihmiset valittavat, että Sastamalassa on paljon risukkoja, kun suunnistajat tykkäisivät avokallioista. – Minä olen sitä mieltä, että mitä huonompi maasto, sen parempi. Minulla on pitkät jalat ja selviän risukoissa. Vähän se vauhtia hidastaa, mutta niin se tekee muillakin. Kuinka pitkään kilpailuvietti kantaa? – Yksi SM-mitali pitää saada vuodessa. Jos en saa, sitten lopetan, Eila sanoo. Vaikka lunta on ollut tänä talvena vähän, on Eila treenannut hiihtoa kotipellolla. – Tasatyöntöä olen tehnyt, että saan hartioihin voimaa. Syö motivaatiota, kun ei pääse kunnolla hiihtämään. Kesällä Eila tavoittelee tyttärensä Marjo-Riitta Ojansivun kanssa pyöräsuunnistuksen Suomen mestaruutta pariviestissä. Vuosi sitten äiti-tytär-tiimi pääsi jo mitalinmakuun. Veteraanisarjan SM- ja MM-tason suunnistaja. Lajit hiihtosunnistus, pyöräsuunnistus ja suunnistus. Edustaa Suunta-Seppoja. 69-vuotias. Asuu Vammalan Vinkkilässä. Perheeseen kuuluvat aviomies Pekka Palomäki sekä kolme lasta, joista kaksi sijaislasta. Työuran tehnyt laitoshuoltajana Vammalan varikolla. Kotoisin Kiikoisista.