Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tältä näyttää lähes 200-vuotias rakennus, joka on ollut kansakoulu, lavantautisairaala ja taidemaalari Emil Danielssonin kesäasunto – Sirkan ja Karin kesämökki Karkussa tulvii historiaa

”Korea on kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton.” Uunin seinään rapattu kirjoitus toivottaa tervetulleeksi sisälle Rokan taloon Sastamalassa Pirunvuoren lähistöllä. Mutkittelevan Karkunkyläntien kupeessa, Salonsaaren peltoaukeiden reunalla on lähes 200 vuotta vanha pieni vaaleansininen talo, joka on ollut muun muassa taidemaalari Emil Danielssonin (1882–1967) ja hänen Saga -rouvansa (o.s. Aurora Andelin, 1885–1983) kesäasunto Pirunvuoren kivilinnan ohella. Rokka on ollut vuodesta 1987 lähtien hämeenlinnalaisen lääkäripariskunnan Sirkka ja Kari Hallan kesämökki. Sirkka on kotoisin Karkunkylästä Simulan talosta. Vierailulle tulevalle toimittajalle tarjotaan itse tehtyä mehua. Samoin oli Danielssoneilla tapana – olipa vieras kutsuttu tai kutsumaton. – Muistan Danielssonit siitä, että he tarjosivat aina mehua ohikulkijoille. He olivat erittäin mukavia ja lapsiystävällisiä ihmisiä, Sirkka Halla muistelee. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Kivilinnan rinnalle toinen koti Emil Danielsson rakennutti Pirunvuoren kivilinnan vuonna 1906 ja vietti siellä kesiä Saga-vaimonsa kanssa vuoteen 1966 asti. Iän varttuessa he tarvitsivat kivilinnan läheltä toisen asunnon. Mukavuudet olivat vähissä kivilinnalla metsän keskellä parimetristen kivimuurien sisällä. Vuonna 1935 Danielssoneille tarjoutui mahdollisuus ostaa Karkun kunnalta Innalan kylässä sijainnut entinen maatila, sittemmin kansakouluna ja lavantautisairaalana palvellut rakennus. Rokka oli ollut yksi alueensa suurimpia maatiloja, vuoteen 1922 asti. Viimeiset maanviljelijät olivat lapseton pariskunta, Antti ja Elina Rokka . Sitten Rokka siirtyi Karkun kunnalle. Vuosina 1923–1925 Rokka toimi kansakouluna, myöhemmin loppukesästä 1933 lavantautisairaalana. Välissä se oli tyhjillään. Koulua varten pirtti ja riihi ympäristöstä purettiin ja hirret käytettiin koulurakennuksiin. Nykyistä taloa lukuun ottamatta muita vanhoja rakennuksia ei enää ole. – Lavantautisia potilaita oli jopa kymmenkunta. Sairaalavaiheen jälkeen vuodevaatteet ja muut jätökset työnnettiin pihalla olleeseen, lähes kuivuneeseen vinttikaivoon. Sitten päälle ajettiin maata ja iso kivi. Löysimme tämän kaivon alkuaikoinamme täällä, Kari Halla kertoo. Sirkka Halla muistaa käyneensä kouluikäisenä Rokalta pariin kertaan kahvilla Danielssonien luona 1960-luvun alussa. Danielssonit kutsuivat säännöllisesti kyläläisiä ja ystäviään kylään. – Mutta tuolloin ei käynyt mielessäkään, että tämä olisi tuleva kesämökkini, Sirkka naurahtaa. Emilin kuoltua vuonna 1967 Saga-rouva kävi vielä muutamia kesiä Rokalla. Hän kuoli vasta vuonna 1983 lähes 100-vuotiaana. Rokalla asui kesäisin myös Danielssonien kasvattipoika Urho Suutari , täkäläinen Ruotsiin mennyt sotalapsi. Urhon kohtalo oli surullinen. – Urho tuli 1980-luvun alussa viettämään Ruotsista kesää Karkkuun, mutta hän sai matkalla sairauskohtauksen ja menehtyi. Danielssoneilla oli myös adoptiotytär Ruut. Hän ei kuitenkaan enää Rokalla käynyt. Niinpä Saga-rouvan ja Urhon kuoltua perikunnasta Urhon velipuoli alkoi myydä taloa, Hallat muistelevat. Kaikki alkoi huutokaupasta Rokalla pidettiin vuonna 1986 huutokauppa, jossa Hallatkin olivat. Jo tuolloin heidän teki mieli koko taloa. Sen he saivat kuitenkin vasta vuoden kestäneen kaupankäyntiprosessin jälkeen. – Ostimme huutokaupasta pirtin pöydän ja penkit sekä piirongin tietämättä, saammeko talon. Ne ovat täällä ainoat vanhat huonekalut Danielssonien ja Urhon ajalta. Danielssonin maalauksia oli huutokaupassa vain kaksi, Hallat kertovat. Rokan taloon oli jäänyt Danielssonien jäljiltä vain postikortteja ja taidejäljennöksiä. Laajempia arkistoja, kuten kuva-albumeja, on Emil Danielssonin veljentyttärellä. – Tapasimme hänet ensimmäisen kerran viime kesänä. Hän löytyi sen jälkeen, kun Marja-Liisa Rönkkö oli tehnyt kirjan Danielssonista, Hallat kiittelevät. Hallat ovat pyrkineet sisustamaan taloa Danielssonien aikaisella tyylillä. Uuden ulkovuorauksen he tekivät vuonna 2011, samalla ulkoväri vaalentui. Vesijohtoja ja viemäreitä ei taloon edelleenkään tule, mutta sinisen talon taakse Hallat ovat rakentaneet porakaivolla varustellun saunarakennuksen. Siellä voi asua ympäri vuoden. – Piha oli ostohetkellä täysin hoitamaton. Pihatöissä menee paljon aikaa, sillä olemme myös laajentaneet tonttiamme. Valkohäntäpeurat ovat nykyinen riesa, sillä ne tahtovat syödä kaiken, mitä pihalle istuttaa. Peurakanta on kasvanut täällä valtavasti viime vuosina, Sirkka näkee. Hallat ovat ehtineet jo eläkeikään. Talon hoidossa on suuri työ, mutta toistaiseksi voimat ovat riittäneet hyvin. Suurta apua on ollut ystävällisistä ja avuliaista naapureista. – Tämä on hieno paikka korkealla mäellä. Itsensä tuntee välillä ihan merkittäväksi, kun on saanut jatkaa Danielssonien ja muita seudun perinteitä.