Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ennen vanhaan: Entisaikaan pestiin tuhmia puhuvien suut saippualla – Tai saipualla, kuten Tyrväällä sanottiin

16.4.1946 Aamulehden mainos kertoo – ”Lux-saippuaa ei ole nyt saatavissa, mutta pieni tuokio keskellä päivää voi aikaansaada ihmeitä. Asettakaa kylmät kääreet silmillenne ja heittäytykää hetkeksi levähtämään. Keskeyttäkää ajattelunne ja antakaa lihastenne kunnolla rentoutua. Käsitelkää sitten ihoanne vuoroin lämpimällä ja kylmällä vedellä, ja olette tunteva itsenne kuin uudeksi ihmiseksi. Kun Lux-saippuaa jälleen on saatavilla, on se pehmeällä, virkistävällä vaahdollaan aina auttava Teitä pitämään itsenne raikkaana ja nuorekkaana.” Lohtu oli kovin laiha. Sodan päättymisestä oli kulunut pari vuotta, eikä tuttua hajusaippuaa ollut myynnissä. Vaatteet, jalkineet, saippuat ja muut puhdistusaineet joutuivat säännöstelyn piiriin syksyllä 1940. Säännöstelyn aikana saippuaa sai ostaa kuukaudessa vain 100 grammaa per henkilö – sillä ei pitkälle pötkitty. Heti alkoivat saippuapadat porista. Maaseudulla saippuaa on osattu valmistaa iät ja ajat, mutta sodan vuosina myös kaupungeissa kiehuivat saippuakeitokset. Saippuan tekoon tarvittiin eläinten luita ja teurasjätteitä. Lisäämällä rikkijauhetta sai hyvää saippuaa hiustenpesuun, lisäämällä tervaa, siitä tuli ihosaippuaa. Ripaus pihkaa takasi satsiin raikkaan tuoksun. Hienosaippuaan lisättiin tilkka Eaude Colognea sekä karamelliväriä. Saippuankeittopäivänä kotini saunan täytti padasta nouseva harmaa saippuahönkä. Pyykkisaippuan valmistukseen meni kolme kiloa rasvaisia eläinjätteitä, kilo lipeäkiveä ja vettä neljä litraa. Seosta keitettiin tunti isossa padassa. Seuraavaksi lisättiin neljä litraa vettä ja puoli litraa keittosuolaa. Keittämistä jatkettiin vielä puolisen tuntia. Keitos jäähdytettiin padassa, paloiteltiin ja kuivattiin. Sodan jälkeen kaupoissa myytiin ruskeaa kankisaippuaa, joka oli tarkoitettu lähinnä pyykin pesuun. Saippuapalan leikkaamisessa käytettiin apuna metallilankaa, joka painettiin saippuatangon läpi. Vasta vuonna 1954 vapautui raaka-aineiden tuonti ja pesuaineet vapautuivat hintasäännöstelystä. Kauppoihin ilmestyi Nestor- ja Sunlight-saippuoita kahden palan rasioissa. Mainoksissa Miss Suomi Hilkka Ruuska suositteli Olva-saippuaa. Kun Lux-saippua tuli markkinoille, mainos tiesi, että yhdeksän filmitähteä kymmenestä käyttää Lux-saippuaa. Irvileuka lisäsi, että se kymmenes käyttää Enzo-Gutzeitin mäntysuopaa. Tyrväällä puhuttiin saipuasta 1920–30-luvuilla saippua ja kosmetiikka yhdistyivät, kun sanoma- ja aikakauslehdet alkoivat mainostaa. Aikansa julkimo laulajatar Aino Ackté kertoi mieltyneensä Havin Palmu-saippuaan, ja taidemaalari Pekka Halonen otti ulkomaanmatkoille mukaansa aina kotimaisen saippuan. Ongelmaihon loihti kauniiksi Ilona-saippua. Viipurilainen Havin saippuatehdas mainosti Irma-saippuaa: ”Naiselle on perin tärkeää säilyttää nuoruuden suloisuutensa. Käyttäkää siis aina Havin Irma-saippuaa, eikä mitään muuta. Palkittu kultamitalilla messujen laatukilpailuissa.” Havin tehdas muutti sodan syttyessä Riihimäelle, ja tuotanto keskittyi kynttilän valmistukseen. Vuonna 1962 Lastenlinna lanseerasi uuden tuotesarjan Linna-shampoon. Siihen asti hiukset oli pesty saipualla. Olemme onnekkaita, kun saamme mielin määrin lotrata vedellä ja saippuatuotteilla. (Tyrvään murteessa saipua)