Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Pikkupoikana Onni Siivonen, 76, pelkäsi riippusiltaa – Nyt hän on rakastunut siihen

Kävelemme Onni Siivosen kanssa toukokuun viimeisenä lauantaina Keikyän kuululla riippusillalla. Ilmenee, että Siivonen tuntee sillan rakenteet perin juurin liki jokaista mutteria ja vaijerikiinnikettä myöten. Kulkiessamme Siivonen noteeraa, että sillan alla taitaa olla västäräkin pesä. Naurahdamme, että kai maar tämäkin asia pitää ottaa huomioon siltaa korjattaessa. Siivonen täyttää 77 vuotta ensi lokakuussa. – Paras synttärilahjani olisi, jos riippusillan remontti olisi valmis viimeistään silloin, mies myhäilee. Siinäpä on tavoitetta siltaremontin tekijöille. Siltaprojektin vetäjä Markku Torpo kertoo, että Siivonen on hänen oikea kätensä, mitä tulee siltaremontin käytännön suunnitteluun. Miehet ovat yhteydessä jatkuvasti. Siivonen esimerkiksi teki sillasta pienoismallin, joka vastaa tarkkaan alkuperäistä siltaa 1:10:een ja jonka rakentaminen vei 1,5 kuukautta. Lisäksi mies rakensi sillan puuosien valmistuksessa käytettävän poikkidiagonaalien sahauslaitteen. Laite viritettiin yhteisvoimin. Kysymme Torpolta vastausta Siivosen suureen huoleen. Miten täytetään noin 200 000 euron aukko yli puolen miljoonan remonttikustannuksista? – Talkootyöllä, talkootyöllä ja talkootyöllä, vastaa Torpo. Mutta sekään ei riitä. Lisärahan hankkimiseksi on perustettu työryhmä, jonka yhtenä jäsenenä on Sastamalaan muuttanut talouselämän vaikuttaja Jorma Hämäläinen. – Se harmittaa, kun meidän siltahankkeemme ei ole synnyttänyt sellaista suurta kansanliikettä kuin aikoinaan vastaava Säpilänniemen riippusilta Kokemäellä. Olemme saaneet avustuksia yhdistyksiltä, seuroilta ja yrityksiltä vain murto-osan siitä määrästä, mitä Kokemäellä saatiin, Torpo murehtii. Rakkaussuhde alkoi 10-vuotiaana Palataanpa juttumme päähenkilöön Onni Siivoseen. Hän on peruskeikyäläinen, joka pikkupoikana pelkäsi riippusiltaa, koska se huojui. – Myöhemmin selvisi. että sillan kuuluukin huojua. Sitten vasta on syytä huoleen, jos heiluminen lakkaa. Onni tykästyi siltaan noin 10-vuotiaana ja rakkaussuhde on kestänyt. Tekniikasta kiinnostunutta miestä jaksaa Suomen pisimmän puisen riippusillan monimutkainen rakenne ihastuttaa. – Sitä paitsi silta on kaunis katsella kaikista näkövinkkeleistä. ”Tarvittaessa saatan vähän autella” Siivonen kutsuu itseään yleiskäsityöläiseksi. Hän on muun muassa kauan ollut Sastamalan opiston innokas opiskelija. Parhaillaan hän valmistaa opiston kurssilla selloa, takana on kolmen viulun teko. Käsillä värkkääminen ja suuri kiinnostus tekniikkaan olivat syinä siihen, että hän teki merkittävän, 34 vuotta kestäneen työuran Salmin vetoketjutehtaassa. Hän piti huolta koneista ja laitteista ja jopa suunnitteli, rakenteli ja paranteli niitä. Tehtaan edustajien kanssa mies teki kymmeniä matkoja Puolan, Ranskan, Saksan, Englannin, Sveitsin, Italian ja Yhdysvaltain vetoketjutehtaisiin. – Muut hoitivat matkakohteissa puhepuolen. Sillä aikaa minä tutkin ja näpelöin koneet perin pohjin. Kai minua jonkin sortin teollisuusvakoojaksi voi tuolloin kutsua. Aiotko olla mukana juhannuksen jälkeen toden teolla alkavissa siltatalkoissa? – Jätän käytännön hommat notkeammille. Paikalla aion kyllä olla katselemassa, mitä muut tekevät. Tai no, tarvittaessa saatan vähän sillallakin autella, Siivonen vastaa. Virheisiin ei ole varaa Kuun vaihteeseen mennessä talkoolaisia oli ilmoittautunut eri töihin yli 70:tä, mutta lisää vielä kaivattiin. Siivonen oli sitä mieltä, että koronaviruksesta on ollut jopa apua siltaremontin teossa, varsinkin kevään tärkeissä valmistelutöissä. Silloin oli kylällä paljon väkeä tulemaan töihin. Normaaleina aikoina osa porukasta olisi ollut Lapissa hiihtämässä ja ties missä muualla. – Ja nyt pääsevät yli seitsemänkymppisetkin täyskaranteenissa olleet vihdoin mielekkäisiin ulkotöihin. Töiden suunnittelu on ollut Siivosen mukaan äärimmäisen tarkkaa. Myöskään töiden aikana ei virheisiin ole sillalla varaa. Hosujasta ei ole siltalankkujen ruuvaajaksi.