Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Ihastuttava puutaloidylli melkein kaupungin ytimessä – Kukko Helmut kiekaisee aamulla neljän jälkeen: Herätys Raivio!

Kuinka moni sastamalalainen mahtaa tietää, millainen vanha puutaloidylli kätkeytyy Raivionmäelle Vammaskosken sillan pohjoispuolella? Se on melkein kuin pienois-Pispala. Raivionkadun puutarhakortteli vanhoine taloineen ja pihoineen hurmaa kulkijan – kapea lehtipuiden reunustama soratie, jolla kaksi autoa ei mahdu toisiaan ohittamaan. Miltä Raivion alueella näyttää ja keitä siellä asuu? Uusia asukkaita sillan toiselta puolelta Kop kop, onko ketään kotona? Vaalean puutalon oven avaa Taina Lindroos sekä lapsenlapset Minttu ja Peppi Matintalo . – Me olemme uusia asukkaita täällä. Muutimme toukokuun alussa sillan toiselta puolelta kerrostalosta, Lindroos juttelee. Oletteko viihtyneet? – Paremmin kuin hyvin. Naapurissa on kukko, joka kiekaisee aina aamulla. Se on aivan ihanaa! Paljasjalkaisena vammalalaisena Taina Lindroos oli aina ajatellut, ettei muuta koskaan sillan toiselle puolelle. Nyt koko ajatus naurattaa. – Tykkään asua täällä. Kerrostalossa piti aina lähteä ulos, mutta omakotitalossa voi viettää aikaa omalla pihalla. Ja palvelut ovat lähellä. Lindroos asuu miehensä kanssa 1920-luvulla rakennetussa omakotitalossa. Hän huomasi pian muuton jälkeen, että työtä omakotiasuminen vaatii. – Puusavottaa riittää! Talo lämpiää puilla, sähkölämmitystä ei ole. Pihassa on idyllinen sauna, jonne vesi tulee omasta kaivosta. – Sisällä ei ole suihkua, vaan peseydymme saunassa. Ja saunassa vesi pitää ensin lämmittää padassa. Saunan lämmittämiseen jää koukkuun, se on kivaa puuhaa, Lindroos sanoo. Kukko Helmut herättää varhain aamulla Naapuritalossa asuu kukko Helmut, jonka vähiin päin kaikki alueen asukkaat tuntevat. Helmut kiekaisee aamulla neljän jälkeen: herätys Raivio! Merja Rainiolla on kukon lisäksi kolme kanaa, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. – Isäntä tuli joskus kanojen kanssa kotiin. Nyt Helmut on ollut meillä jo kuusi vuotta. Merja Rainio osti vuonna 1930 rakennetun talon Raiviosta kymmenen vuotta sitten. – Talo oli ollut yhdellä ja samalla perheellä siihen asti. Alun perin tällä paikalla ollut talo on palanut, ja tilalle on rakennettu uusi talo. Merja Rainio vietti lapsuutensa Jaatsilla. Raivion alueelle hän muutti Roismalasta. Vammaskosken sillassa kulkee hänen mielestään edelleen raja. Mikä raja? – Sillan pohjoispuoli on perinteisesti työläisten puoli. Pohjoispuolella ovat sijainneet tehtaat, ja ennen on ollut paljon pienkäsityöläisyyttä. – Raja on edelleen olemassa, mutta olisiko se pikku hiljaa väistymässä, kun pohjoispuolelle siltaa on rakennettu rantaan uusia taloja ja Tyrvään Pappila on kunnostettu, Rainio miettii. Juna viistää takapihan istutuksia Tampereelta Poriin matkalla oleva juna melkein viistää Tuija Servon takapihan syreeneitä. – Jos pitkävartisen harjan ojentaa, niin melkein sillä ylettyy terassilta junan kylkeen, Tuija nauraa. Se, että junanrata kulkee aivan vieressä, ei alueen asukkaita häiritse – he ovat juniin tottuneet. – Äitini on sanonut, ettei junille saa heiluttaa, mutta joskus morjestellaan veturimiesten kanssa, Tuija sanoo. Tuija Servo on kotoisin Karkusta. – Raivionmäki on tasan ainoa paikka Sastamalassa, missä karkkulainen voi kuvitella asuvansa! Tuija Servo osti Raiviosta talon vähän toistakymmentä vuotta sitten. Ensi töikseen hän kävi talon metsittyneen pihamaan kimppuun. Hän raivasi heinikot ja puut, teki talossa sisäremontin, nikkaroi pihaan terassin ja pergolan. Värikkäät kesäkukat loistavat nyt kukkapenkissä. – Kukat ovat komeita, koska lannoitan niitä lehmänlannalla, Tuija paljastaa. Paluu kotitaloon Raivionmäen nykyisistä asukkaista Kaisa Virolainen tuntee tienoon parhaiten. Hän on viettänyt siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, asunut vuosia muualla, mutta palannut takaisin. – Talomme on siirretty tälle paikalle Karjalasta, mistä isäni oli kotoisin. Isäni syntyi ja kuoli tässä talossa. Luulen, että muitakin taloja on tuotu tänne Karjalasta. Siihen aikaan, kun Kaisa Virolainen oli lapsi, kaupungin pohjoispuolen pääraitti kulki Raivionmäen kautta: siinä, mistä nyt käännytään Asemakadulta Vammalan teatterille. Virolainen muistaa, kun 1950-luvulla Asemakadun varret olivat täynnä erilaisia liikkeitä: oli kauppa, kioski, pankki, lääkäri, apteekki, posti ja kukkakauppa. Hän muistaa senkin, kun höyryveturi sylki kipinöitä mennessään, ja joskus ne sytyttivät Raiviossa maaston palamaan. – Ei niistä mitään isoa paloa koskaan tullut. Paloasema oli silloin Jaatsilla, ja hälytys tehtiin torveen puhaltamalla, kun ei ollut vielä puhelimia. Ja vappujuhlia! Niitä vietettiin komeasti Raivion työväentalolla. Kaisa ja Markku Virolainen asuivat vuosia eri puolilla Suomea ja osittain ulkomaillakin, kunnes 2002 muuttivat takaisin Vammalaan. – Mitkä maisemat meillä Sastamalassa ovatkaan! Kun olen lenkillä, mietin, ettei missään muualla ole tällaista! Kaisa Virolainen kehuu rantojen ulkoilureittejä kaupungin keskustassa.