Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Karkkulainen Johanna Sianoja, 52, valmentaa työkseen ravihevosia – ”Kun en suksilla pääse lujaa, niin pitää hevosia juoksuttaa”

Karkussa asuva Johanna Sianoja , 52, on ammatiltaan ravivalmentaja. Koulutukseltaan hän on hieroja – ihmisten ja hevosten. Hänen perheensä toimii tuki- ja sijaisperheenä. Sianojan omat lapset ovat jo aikuisia. – Minä olen maajussi! Sekatyöläinen, Johanna nauraa kovaan ääneen. Hänet tunnetaan huippuravuri Huimariinan valmentajana. Parivaljakolla on takana yhdeksän vuotta yhteistä matkaa. Tänä syksynä yhteinen taival tulee päätökseen. – Sen jälkeen olen taas miss nobody, Johanna toteaa. – Huimariina on se hevonen, joka on tehnyt minun nimeni tunnetuksi, hän lisää. Lahden Kuninkuusravit olivat Huimariinan viimeiset, sillä hevonen on tiine ja sen kilpaura päättyy syksyllä. Kuninkuusmatka ei mennyt Huimariinan osalta kuten oli suunniteltu, sillä viimeisellä matkalla tuli keskeytys. – Matkassa olivat mukana usko, toivo ja rakkaus. Usko ja toivo murenivat, mutta rakkaus jäi. Huimariina on yksi kaikkien aikojen parhaita suomenhevostammoja. – Ravihevonen elää urheilijan elämää, samoin kuin ihminen, joka kilpailee huipulla. Kuninkuusmatkalla Huimariinan terveydentila ei ollut se, mikä se olisi saanut olla, Johanna miettii. Vaikka Huimariina on Sianojan hevosista ylivertainen, se ei ole suinkaan tallin ainoa ravilupaus. Tallissa on 35 hevosta, omia ja vieraita. – Valmennuksessa on kymmenkunta hevosta. Sitten on muutama siitostamma, ja kesällä laitumella on hoitohevosia. Sianojan mukaan tallissa kasvaa muutama lupaava varsa. – Onhan se iso lovi, kun Huimariina lopettaa. Samalla lailla treenaan kaikkien muidenkin hevosten kanssa, mutta kyllähän se on niin, että hyväksi hevoseksi synnytään. Kilpailuvietin täytyy ravihevosilla olla kova, samoin kuin niiden valmentajilla. – Voittamisen tahto on itselläni luja. Ehkä se johtuu siitä, kun en suksilla pääse lujaa, niin pitää hevosia valmentaa. Paljonko on tuntipalkka? Johanna ja Juha Sianojan kotona asuu hevosten lisäksi kaksi koiraa, kissa ja kanoja. – Meille tuli koiranpentu tänä kesänä. Joku kysyi, että eikö pentu ole kamalan työläs, johon vastasin, että helpommin sen saa hoitoon kuin 35 hevosta. Hevostilasta Johanna kantaa päävastuun. Juha Sianoja on ammatiltaan sähköasentaja. Sianojan aikuiset tyttäret, Katriina ja Henriika, auttavat hevosten hoidossa. – Ravivalmennuksesta koitan repiä leipäni. Paljonko on tuntipalkkani? En ole koskaan laskenut... en tiedä pääsenkö 20 senttiin asti, Johanna sanoo. Hierojan töitä Johanna ehtii tehdä enää harvoin. – Se on enemmän harrastus. Että tulee lähdettyä joskus jonnekin muualle kuin raveihin – pestyä naama ja kammattua tukka. Johanna Sianoja elää nyt lapsuutensa unelmaa hevostilan hoitajana. Sianojat asuvat yhdeksän hehtaarin tilalla Karkussa. He ostivat tilan toistakymmentä vuotta sitten. – Haaveilin aina siitä, että minulla olisi pieni paikka, jossa voisin pitää hevosia, ja saisin siitä elantoni. Nyt olen siinä tilanteessa. Raviurheilu on kovaa ja vauhdikasta. Onko koskaan sattunut mitään? – On! Pari kertaa olen pudonnut kärryiltä: solisluu ja kylkiluita poikki. Hevosurheilu on tapaturma-altis laji. Hevosten omia juttuja Johanna sanoo olevan omanlaisensa luomuhörhö ja kukkahattutäti. Hän pitää kaikki kilpahevoset yhdessä samalla laitumella, vaikka se ei ole hevostiloilla yleinen käytäntö. – Silloin, kun hevonen ei tee töitä, se saa tehdä hevosten omia juttuja. Mitä ovat hevosten omat jutut? – Hevoset saavat viettää aikaa kavereitten kanssa, hengailla yhdessä. Ne ovat isolla laitumella, missä ne saavat hakea itselleen kavereita. Kaverisuhteiden perusteella jaetaan talvitarhat. – Hevoset tykkäävät olla laumassa, missä on kivoja kavereita. Ihan samoin kuin me ihmisetkin. Kuka haluaa olla porukassa, missä joku näyttää koko ajan keskaria? Johanna kysyy. Viimeistä kertaa Palataan vielä Huimariinaan, joka on juossut uransa aikana yli 200 000 euroa palkintorahoja. Huimariinan kilpailu-ura päättyy lokakuussa ja se siirtyy "äitiyslomalle”, eikä se varsan saatuaan enää palaa kilparadoille. – Sillä alkaa uusi ura siitostammana. Jalostus perustuu siihen, että hevosen hyvät ominaisuudet periytyvät, vaikka lopulta vähän on niitä tammoja, jotka itsensä veroisia jälkeensä jättävät. Tämänvuotiset Kuninkuusravit jäivät Huimariinan viimeisiksi. Tällä tietoa ne olivat viimeiset myös Johanna Sianojalle. – Tuskin saan elämäni aikana enää toista hevosta, jolla olisi mahdollisuuksia pärjätä huipulla. Usko on kuitenkin kova ja totta kai toivon, että Huimariinan tapainen hevonen osuisi vielä kohdalle.