Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Äidin konstilla eroon kiroilusta

Ministeri Li Andersson (vas.) sanoi hiljattain ruman sanan televisiossa ja herätti pienimuotoisen kohun. Myöhemmin muuan kielitieteen asiantuntija kertoi hieman vaikeaselkoisesti, ettei Anderssonin käyttämä "paskapuhe" ole oikeasti kirosana, "paska" yksin sen sijaan on. Jotenkin ruma sana sopi Anderssonin suuhun, vaikuttaahan nainen muutoinkin kohtuullisen rempseältä. Toisaalta häneltä taisi siinä hötäkässä Jussi Halla-Ahon (ps.) kanssa väitellessä unohtua, että hän sentään on opetusministeri. Itse kiroilin viisivuotiaana enemmän kuin koskaan muulloin elämässäni. Se ei johtunut huonosta kotikasvatuksesta, vaan sukulaismies Joosepista , joka kävi meillä kylässä tämän tästä. Jooseppi paitsi puhui paljon ja syljeskeli lattialle, myös käytti kirosanoja tiheään tahtiin. Pikku-Tapio otti miehestä oppia ja alkoi viljellä ruokottomia sanoja ruokapöydässäkin kaikista kielloista huolimatta. Vaan äitipä tiesi konstin, jolla paha tapa saatiin pojasta kitketyksi. Hän komensi minut vaatekomeroon ja käski kahdesti peräkkäin huutamaan julki kaikki mahdolliset kirosanat, mitä tiesin. Se konsti tepsi niin, etten vielä pahimmassa murrosiässäkään juuri kiroillut. Vältyin suun pesemiseltä saippualla, millä 1950-luvun kansakoulussa uhkailtiin kölvien kiroilun ehkäisykeinona. En muista, että kenenkään suuta olisi oikeasti pesty. Myöhemmällä iällä äidin antamat opit ovat unohtuneet, sillä suhtaudun voimasanojen käyttöön aika vapaamielisesti. Pakko on tunnustaa, että tietyssä hyvin valikoidussa seurassa niitä tulee tehokeinoina käytettyä, mutta ei koskaan esimerkiksi lasten kuullen. Ja jos lyön vasaralla peukaloon, voimasana tulee suustani varmasti. Ehkä lähihistorian kuuluisin voimasanojen käyttäjä oli presidentti Urho Kekkonen , jonka myllykirjeessä käyttämä "saatanan tunarit" on jäänyt elämään. Mutta miten nykypoliitikko näinä herkkinä sosiaalisen median aikoina ilmaisisi saman asian? Kirjailija Jari Tervon mukaan seuraavasti: – Voi teitä ihania ihmisiä, kun te ette aivan kaikessa, mihin te ryhdytte, onnistu aivan täydellisesti, mutta herranen aika, ei toki tarvitsekaan.