Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Puista ja metsästä – ”Tätä mielikuvaa meille on markkinoitu pontevasti ja se olisikin miellyttävä uskoa”

MIELIPIDE Metsästä on viime aikoina puhuttu niin valtakunnan politiikassa kuin paikallisesti Sastamalassakin. Valtakunnallista keskustelua ovat hallinneet metsien hiilensidontakyvyn ja bioenergian näkökulmat sekä uudet suuret sellutehdashankkeet. Sastamalassa on virinnyt keskustelu kunnan metsistä ja perätty läpinäkyvyyttä ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuutta kunnan metsien käsittelyyn. Jotta keskustelu olisi mahdollisimman hedelmällistä, olisi vältettävä metsäkeskusteluissa yleinen sekaannus käsitteissä. Olisi nähtävä metsä puilta. Olisi huomattava, että puhuttaessa metsän kaatamisesta, tarkoitetaan puiden kaatamista. Ja kun puhutaan metsän hoitamisesta, tarkoitetaan kasvatettavan puuston hoitamista. Metsän kasvulla tarkoitetaan puuston kasvua ja metsäenergialla puuaineksessa olevaa energiaa. Metsätaloudella tarkoitetaan puiden tuotantoa ja puun jalostusta sekä puutuotteiden kauppaa. Puutuotantoon kuuluvien ilmaisujen käyttäminen ”metsä” -alkuisena typistää ja pelkistää käsitystämme metsästä. Puut eivät ole metsä, mutta kuuluvat metsään. Tuskin kukaan on voinut välttyä käsitykseltä suomalaisen metsätalouden erinomaisuudesta ja kestävyydestä. Tätä mielikuvaa meille on markkinoitu pontevasti ja se olisikin miellyttävä uskoa, kuten myytit suomalaisten sisukkuudesta ja rehellisyydestä. Kun metsää katsoo puita ja puutuotantoa laajemmin luontona, ei metsiemme käsittelyä voi pitää kestävänä. Puutuotannon voidaan sanoa olevan kestävää, mutta vain siinä merkityksessä, että sitä jatketaan – että hakkuualoille kasvatetaan uutta puustoa. Harjoitetun kaltainen puutuotanto syrjäyttää kohtalokkaasti luonnonmetsää ja metsäluontoa. Se ei ole kestävää metsätaloutta. Puutuotannon laajentuessa ja voimaperäistyessä metsäluonnolla menee yhä huonommin. Elämän monimuotoisuus metsissä hiipuu ja elinympäristöjen kirjo hupenee, jopa luontotyyppejä katoaa. Metsälajien kannat ovat vähentyneet useissa eliöryhmissä eikä vähentyminen koske enää vain joitakin asiantuntijoiden tuntemia harvinaisuuksia tai erikoisuuksia, vaan monen – ennen aivan tavallisenkin – lajin kannat ovat kutistuneet nopeasti ja lajit suistuneet uhanalaiseksi ja häviämisen partaalle. Näin ei olisi saanut päästää tapahtumaan. Tapahtunut tulisi tulkita hälyttäväksi luonnonmerkiksi. Suomen metsäluonto ei ole yhtä monimuotoinen kuin sademetsä tai koralliriutta, mutta sen suojeleminen on yhtä tärkeää. Metsien ahdinkoon on tultu puutuotannon tehostamiseen keskittyneen metsien käsittelyn seurauksena: metsäluonnon elinehdoista on tingitty puutuotannon hyväksi liikaa. Koska metsäluonnon köyhtyminen on jatkunut jo vuosikymmeniä, tulisi puutuotannon tuottavuutta laskea reippaasti, jotta huono ekologinen kehityssuunta taittuisi ja luonnon elpyminen mahdollistuisi. Ekologiset menetykset tulee huomioida kustannuksina puutuotannon tehoa ja tuottavuutta laskettaessa. Metsäluonto tarvitsee tilansa eikä se riipu ilmaston muuttumisesta, ilman hiilen sitomisen tarpeesta, bioenergian tarpeestamme eikä puutuotannon talous- ja työllisyysvaikutuksista. Metsäluonnon suojelun tarvetta ei saa unohtaa valtakunnassa eikä Sastamalassakaan. Vesa Salonen