Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Kolumni: Sastamala antaa minulle Marskin salonkivaunun, joten saatte vastalahjaksi Mehtäbaarin

Koronakesä on alkanut helteisenä, ja kaukokaipuu polttaa rintaa. Matkalle on päästävä, mutta Tukholmaan ei ole asiaa, ja Helsinkiinkin meneminen mietityttää. Itse olen onnekas, sillä aloitin juuri kesätoimittajana Sastamalassa, enkä ollut koskaan ennen käynyt täällä. Työmatkat Tampereelta Tyrviksen toimitukseen käyvät reissaamisesta. Aion vierailla töiden jälkeen ainakin Marskin salonkivaunussa. Siellä Mannerheim kestitti Hitleriä kesäkuussa 1942, eli prikulleen 78 vuotta sitten. En ole nähnyt Pyhän Olavin kirkkoakaan, joka on ehdoton kohde. Myös mystinen Pirunvuoren kivilinna kiinnostaa. Ja jossain täällä on se strutsi! Sastamalalaista kotipaikkakunnan nähtävyydet eivät välttämättä jaksa innostaa, jos niissä on vieraillut lapsesta saakka. Siksi annan nyt teille vastalahjana matkailuvinkkejä Koillismaalle. Olen kotoisin Taivalkoskelta. Jos joku tietää kyläpahasen, hän tietää sen Kalle Päätalon vuoksi. Taivalkoskelta löytyy Päätalon synnyinkoti sekä kylän keskustasta kirjailijan muistomerkki. (Muistomerkkiä käytetään tosin joskus pissapaikkana, sillä se esittää avointa kirjaa ja sivut tarjoavat suojaa katseilta.) Jos Päätalo on liian valtavirtaa, menkää Taivalkosken Metsäkylään. Tai siis Mehtäkylään, niin kuin itse sanoisin. Siellä on Mehtäbaari, jossa voi laulaa karaokea ja puhua paikallisten kanssa esperantoa. Kylässä on nimittäin esperantokeskittymä, ja paljon aktiivisia kielen harrastajia. Noin tunnin ajomatkan päässä Taivalkosken keskustasta sijaitsee Kuusamon suurpetokeskus. Siellä asuva Juuso -karhu on kansallinen julkkis, sillä se maalaa tauluja. Jos karhut tai mehtäkyläläiset eivät tunnu tarpeeksi jännittäviltä, suunnatkaa Koillismaata pohjoisemmaksi. Ei tarvitse lentää Välimeren yli nähdäkseen ikiaikaisia muumioita. Egyptillä on ehkä Ramses II , mutta Meri-Lapista löytyy kirkkoherra Rungius . Hän kuolla kupsahti vuonna 1629 ja on siitä lähtien maannut Keminmaan Pyhän Mikaelin kirkon lattialautojen alla. Rungius on muumioitunut itsekseen, ja häneltä puuttuu toinen käsi. Tarinan mukaan kalmoa on käynyt tanssittamassa joku, ehkä saksalaiset sodan aikaan tai paikallinen viinamäen mies kesäillan päätteeksi. Kotimaan matkailusta povataan tämän kesän trendiä. Suomi on täynnä kummallisia paikkoja, joten ei kun menoksi.