Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Muistatko, mitkä ovat pääsiäistä edeltävien viikonpäivien kansanomaiset nimet? Katso, mistä pääsiäisperinteemme juontavat juurensa

Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon viikonpäivät tunnetaan kansanomaisesti erikoisilla nimillään. Näistä tunnetuimpia ovat kiirastorstai ja pitkäperjantai, mutta tiesitkö, että jokaisella muullakin viikonpäivällä on oma nimensä? Trulli- ja virvontaperinteet yhdistyivät Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista. Se tunnetaan nykyisin noidiksi pukeutuneista virpojistaan. Alun perin virvonta on ortodoksien siunausperinne, jonka karjalainen siirtoväki toi mukanaan. Se yhdistyi länsisuomalaiseen trulliperinteeseen, jossa pukeuduttiin noidiksi pääsiäislauantaina. Kristillisestä näkökulmasta pajunvitsat ovat suomalainen vastine palmunlehville. Tosin suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa on pahaa torjuttu vitsoilla jo ennen kristinuskoa. Malkamaanantai, tikkutiistai... Hiljaisen viikon päivillä on omat kansanomaiset nimensä: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai. Kiirastorstaita vietetään Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä. Nimi tulee ruotsin sanasta skära, puhdistaa. Päivään on liittynyt aina ajatus synneistä puhdistautumisesta. Mistä tulee sana kiirastorstai? Kansanperinteessä kiirastorstaina on karkotettu kiiraa, pahansuopaa olentoa pihamailta. Talon ympäri vedettiin kelkkaa, johon oli kasattu teräviä ja kolisevia rautaesineitä sekä savuten palava terva-astia. Lehmänkellot kalisten huudettiin: ”Kits kiira metsään!” Kun kiira ajettiin keväällä pois, pysyivät käärmeet ja pahat henget loitolla ja karja menestyi kesälaitumellaan. Karjalassa kiirastorstai oli suursiivouspäivä ja Hämeessä hiusten ja kynsien leikkauspäivä. Keski-Pohjanmaalla vietettiin häntätorstaita, jolloin leikattiin lehmien ylipitkät häntäjouhet. Päivään liittyi myös työkieltoja: kehräämistä, jauhamista, leipomista ja myöhäistä saunomista vältettiin. Pitkäperjantai oli kärsimysten päivä Pitkäperjantaina Jeesuksen ristillä kärsimisen piti näkyä myös ihmisten elämässä. Piti olla hiljaa ja vakavana, ei saanut nauraa eikä vierailla muualla kuin kirkossa. Lieteen ei sytytetty tulta, vaan syötiin kylmiä ruokia, kuten suolakalaa, leipää ja mämmiä. Kärsimysrituaalin äärimmäinen ilmentymä oli lasten piiskaaminen aamuvarhaisella. Tapa oli yleinen Ruotsissa ja Saksassa, josta se levisi myös Suomeen. Pahat voimat liikkeellä Pitkäperjantain ja sitä seuraavan lankalauantain ilta ja yö olivat pelottavinta aikaa. Kaikki pahan voimat olivat liikkeellä. Noidat, eli länsisuomalaisittain trullit, ahdistelivat ihmisiä ja kotieläimiä. Uskottiin luudalla, rukilla, vasikalla tai lampaalla lentäviin noitiin, jotka olivat paholaisen apureita. Pelättiin, että noidat vahingoittavat karjaa ja vievät talolta onnen. Varotoimina navetan oveen tehtiin risti suojaksi, laitettiin eteen esteitä ja sytytettiin kynttilä. Todellisuudessa trullien pahoja töitä tekivät oikeat ihmiset, kyläyhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka kateuksissaan leikkasivat naapureiden elikoista karvoja tai nahanpaloja. Pohjanmaan pelloilla poltettiin pääsiäiskokkoja ja -valkeita karkottamaan pahan voimia sekä tuomaan sato- ja karjaonnea kesälle. Pääsiäissunnuntai oli suurta juhlaa Entisaikojen pääsiäispäivä eli sukkasunnuntai oli suurta juhlaa, kuin uuden vuoden alku. Auringonkin uskottiin tanssivan suuren ylösnousemuksen kunniaksi. Tulevan kesän säätä ennustettiin: jos päivän sää oli selkeä ja kaunis, niin oli tuleva kesäkin. Uskottiin, että minkä eläimen pääsiäisaamuna ensimmäiseksi näki, sen ominaisuudet sai vuodeksi itselleen. Lehmän- ja lampaankelloja soitettiin karjaonnen saamiseksi. Jalkapohjia vahvistettiin monin taioin tulevaa kesää varten ja kasvot pestiin purovedellä, jotta saisi virkeän olon vuodeksi eteenpäin.