Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Henkilökohtaista epidemiasta ja karanteenista – ”Voisi ottaa oppia tähänkin päivään”

Elettiin vuotta 1947. Ankarasta sota-ajasta oltiin Putajassakin selviämässä ja töitä riitti kaikille. Niin myöskin Teemannilla. Isän kanssa ajettiin tukkia Korpelan metsästä jokirantaan. Sisareni Paula, 16v, oli saanut harjoittelijan paikan Osuuskaupasta ja Marjatta, 15v, kävi Suodenniemen puhelinkeskuksessa tuuraamassa vakituista keskuksenhoitajaa. Pikkuveli Antti, 10v, oli toisella luokalla Kiikoistenkylän kansakoulussa. Oli muistaakseni huhtikuun alkua, kun kansakoululla puhkesi tuhkarokkoepidemia. Lähes kaikki oppilaat sairastuivat, Antti mukaan luettuna. Antin rokko oli olevinaan lievää sorttia, eikä hän vikkelänä ja energisenä poikana malttanut annetun ohjeen mukaan levätä kunnolla. Niinpä tauti eteni keuhkokuumeeksi ja Antin kuume nousi useaksi päiväksi yli 40 asteeseen. Keuhkoista löytyneen varjostuman vuoksi Antti määrättiin Harjavallan parantolaan hoitoon. Hoito oli tehokasta ja elokuun lopulla Antti pääsi kotiin toipumaan. Antti oli kuitenkin saanut lavantautitartunnan (paratyfus) ja muutaman päivän kuluttua ankara kuume nousi uudelleen. Taudin seurauksena koko perhe asetettiin karanteeniin. Ketään ei saanut päästää kyläilemään, eikä myöskään vierailuja kodin ulkopuolelle sallittu. Kotiaskareet ja karjan sai hoitaa, mutta lypsämässä kävi naapurin emäntä. Silloinen Suodenniemen terveyssisar Lyyli Nieminen tiukkana terveysvalvojana piti huolen siitä, että määräyksiä noudatettiin. Tauti jatkoi leviämistään; äiti sai tartunnan seuraavaksi, sen jälkeen Paula ja Marjatta ja viimeisenä 86-vuotias Hilma-mummu. Itsekin olin epäiltynä kaksi päivää, mutta onneksi tauti ei tarttunut minuun. Isäkin välttyi tartunnalta. Ikävät loppuratkaisut koettiin vasta vuoden 1948 puolella; Hilma-mummu kuoli helmikuussa ja Antti-veli huhtikuussa. Karanteeni kuitenkin tehosi ja tietääkseni tauti ei levinnyt Teemannilta. Tästä voisi ottaa oppia tähänkin päivään. Esa Sarpoma