Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Markus Kaurto puhuu nyt viime talven sairastumisestaan – Uran pelottavin hetki oli, kun tajunta lähti kesken pelin: ”Heräsin, kun minua kärrättiin ambulanssiin”

Markus Kaurto harrasti nuorena muun muassa jalkapalloa ja jääkiekkoa sekä oli nuorten SM-mitalisti korkeushypyssä. Ensimmäisen kosketuksensa lentopalloon hän sai oltuaan katsomassa Isku-Veikkojen peliä koskilaisseuran pelatessa Mestaruussarjan ”säälipleijareita”. Lentiskärpänen puraisi sen verran pahasti, ettei sen jälkeen ollut paluuta entiseen. – Kävin katsomassa Isku-Veikkojen pelejä, kun olin 16-vuotias. Siellä oli silloin Adjete Agnithey pelaamassa. Ensimmäisillä kerroilla oli hauska katsoa hänen peliään. Hirveällä pompulla pallo saattoi lähteä suoraan alaspäin tai sitten sivuseinään. Ja hirveä pamaus perään, Kaurto hymähtää. –  Enhän minä silloin tajunnut, että hän oli aika holtiton pelaaja. Silloin liikuntahalli oli aika lailla täynnä, hyvä fiilis ja vaikuttavan näköinen laji. Tajusin aika nopeasti, että omille ominaisuuksilleni kyseessä voisi olla aika luontainen pallolaji, sittemmin 78 maaottelua pelannut Kaurto jatkaa. Täytyy pitää itsestään huolta Monien lajien harrastuksesta on ollut Kaurtolle uran varrella hyötyä. Jalkapallossa hän pelasi maalivahtina. Lentopallon puolustamisessa monet lainalaisuudet ovat samoja kuin maalissa pelatessa. – Minulle on sanottu, että puolustuksessa näytän ihan jalkapallomaalivahdilta, kun syöksyn johonkin. Ei se puolustamiseni aina ihan teknisimmästä päästä ole, mutta kyllä minä aina jonkun osuman yleensä saan. Yleisurheilusta tarttui taas mukaan harjoittelun kurinalaisuus. –  Ensimmäinen henkilökohtainen valmentajani sanoi, ettei ala valmentaa minua, ennen kuin teen joka ilta tietyssä ajanjaksossa tuhat vatsalihasliikettä ja 500 selkälihasliikettä vanhempien vahtiessa. Ja joka sunnuntai oli kahden tunnin venyttely- ja palautesessio. Se oli todella erilaista joukkuelajeihin verrattuna. Niissä mentiin treeneihin ja sitten kotiin. Yleisurheilun kautta oppi miten urheilijan pitää pitää itsestään huolta ja miten pitää elää. Sitä ei välttämättä nuorille hirveästi painoteta joukkuelajeissa. Kaurtoa on kuvattu kovaksi harjoittelijaksi. Sen perusta on luotu nuorena omatoimisissa harjoitteissa. – Olen aina ollut tosi kilpailuhenkinen enkä välttämättä tarvitse edes mitään kilpailukumppania. Varsinkin nuorena mielikuvitus oli aika hyvää luokkaa ja pystyin kuvittelemaan olevani vaikka missä ja kisaavani vaikka ketä vastaan. – Aina, kun minulla oli vapaa-aikaa, saatoin rullaluistella 10–15 kilometriä ja kuvitella vetäväni kisaa jonkun kanssa. Tai mennä yksin jalkapallon kanssa kentälle ja olla pelaavinani jossain, yleisurheilukentälle hyppimään kaiken maailman tyyleillä ja kikkailemaan. Ei siihen aina kavereita tarvittu. Ulkojäillä saatan vieläkin käydä yksikseni pelailemassa. ”Lahden Risto otti pyörimään jalkoihin” Lopulta lentopallo oli se laji, joka vei Kaurton mukanaan. Kun Valkeakoskella ei ollut hänelle junioriseuraa, niin ensimmäinen varsinainen seura löytyi Lempäälästä. – Kun kipinä iski, katsottiin kuumeisesti joku paikka, missä pääsisi pelaamaan. Kävin Valkeakoskella nuorempien kanssa tekemässä pari lajitreeniä, mutta silloin ei ollut oman ikäistä joukkuetta. Se oli ihan hyvä ensiraapaisu lajiin. Pääsin sitten Lempäälän Jyryyn kokeilemaan. Kausi oli silloin lopussa ja Lempäälästä kysyttiin, että ketkä haluavat lähteä Akaaseen kesätreeneihin. Lahden Risto otti minut sinne pyörimään jalkoihin. Sen jälkeen tie on vienyt Raision Loimuun, Joensuun Rientoon, rovaniemeläiseen Perungan Poikiin, oululaiseen Ettaan sekä nykyiseen seuraan VaLePaan. Matkalla mukaan on tarttunut kaksi Suomen mestaruutta, kaksi Suomen Cupin voittoa, pelit Mestarien liigan lohkovaiheessa sekä kahden EM- ja yhdet MM-kilpailut. Kaurto muutti alkujaan Valkeakoskelta liittyessään Raision Loimun joukkueeseen vuonna 2012. Reilu vuosi sitten hän palasi kuitenkin juurilleen ostettuaan Eerolasta rivitalon avopuolisonsa kanssa. Valkeakosken sijainti ja palvelut vetivät takaisin kotikonnuille. – Ensin mietittiin Tamperetta. Halusimme vähintään rivitalon, että olisi pieni pihapläntti, kun meillä on koira. Vanhalta kaverilta tuli rivari myyntiin, niin päätettiin ostaa Valkeakoskelta. Puolisolla on Tampereella töitä, joten hän pääsee sinne aika nopeasti. Omaa sukua asuu Valkeakoskella, joten tukiverkosto on aina lähellä. Kaurto on kärsinyt uransa aikana useista loukkaantumista ja pelottavin hetki nähtiin viime vuoden lopulla. – Minulla tuli ennen joulua Itävallassa pelissä rytmihäiriöitä. Pyysin itseni pois kentältä, kun ei tuntunut hyvältä. Ensin tuntui siltä, että olisi kuume noussut. Menin pötkölleni, nostin jalat ylös ja silloin alkoi puristaa rinnasta ihan kunnolla ja sen jälkeen lähti lopulta taju. Heräsin, kun minua kärrättiin ambulanssiin. Ylirasitus toi totaalista taukoa Kaurto lensi omalla vastuulla Suomeen, meni heti TaYSiin ja oli viikon verran osastolla. – Sen jälkeen olin kotona pari viikkoa totaalisessa liikkumiskiellossa. Jääkaapilla ja vessassa sain käydä. Rappusten ylösnouseminen tuotti tuskaa ja syke nousi pilviin. Lopulta hänelle diagnosoitiin kova ylirasitustila ja -kuormitus eli tuttavallisemmin ylikunto. Kauden jälkeen Kaurto päätti vetää hetken henkeä ennen kuin liittyi maajoukkueen mukaan. Kaurto debytoi A-maajoukkueessa vuonna 2016 ja on sen jälkeen kuulunut joukkueen vakionimiin. Tänä kesänä häneltä jäivät Kultaisen liigan ottelut väliin, mutta EM-kilpailuissa hän on ollut jälleen isossa roolissa Suomen avauskuusikon keskitorjujana. Suomi lähti kesään uuden päävalmentajan alaisuudessa, kun englantilainen Joel Banks korvasi Venäjän maajoukkueen päävalmentajaksi siirtyneen Tuomas Sammelvuon Suomen päävalmentajana. Itselleen kriittinen urheilija Banksin aikakausi ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä tilille ehti tulla peräti 18 peräkkäistä tappiota virallisissa otteluissa ennen kuin voittotili aukesi EM-kisojen avausottelussa Pohjois-Makedoniaa vastaan. Banks ja joukkue ovat saaneet osakseen kovaa kritiikkiä heikoista tuloksista, mutta Kaurto ei ole vaivannut päätään muiden mielipiteillä. –  Kyllähän me urheilijat olemme itse itsekriittisiä. Ei meidän tarvitse ulkopuolelta lukea kritiikkiä, vaan osaamme kyllä antaa sen itsellemmekin. Itse olen todella kriittinen omasta suoriutumisesta ja asetan oman rimani todella korkealla. Aina mietin, miten voisin tehdä asiat paremmin ja tykkään analysoida omia tekemisiäni. – On huippu-urheilun arkea, että vastoinkäymisiä tulee eikä se aina ole sellaista rallattelua. Euroopassa taso tasoittuu koko ajan ja meidän pitää pysyä siinä mukana. VaLePa tarjoaa haastetta riittävästi EM-kisojen jälkeen Kaurton kausi jatkuu hallitsevan Suomen mestari VaLePan riveissä. Ulkomaille koskilaisella ei ole vielä suurta hinkua. – Kyllä niitä tarjouksia ulkomailta joka vuosi tulee, mutta arvoltaan en saa sellaisia sopimuksia, mitä saan Suomessa. Toinen asia on se, että en halua ottaa tasossa askelta alaspäin. VaLePassa puhutaan kuitenkin mahdollisuudesta pelata Mestarien liigassa. Siellä on Euroopan kaikki parhaat joukkueet, jota voi verrata jalkapallon vastaavaan. Yhtä lailla, kun olen ylpeä, että saan edustaa Suomea maajoukkueessa, niin saan edustaa Suomea myös eurokentillä.