Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sastamalan merikotkilla taas onnistunut pesintä – jättimännyn risulinnassa kasvaa kaksi pulskaa poikasta

Perjantai oli tärkeä päivä rengastaja Keijo Ruuskaselle ja merikotkan pesätarkastuksessa mukana olevalle Petri Rinteelle . Aina joutuu jännittämään, onko tiedossa oleva Sastamalan merikotkan pesintä onnistunut vai tuhoutunut. Olin pari viikkoa aikaisemmin kiikaroinut etäältä pesällä olevaa merikotkaa varovasti siten, että "meko" ei nähnyt minua tai poistunut pesältään. Tarpeetonta häirintää on aina vältettävä arkojen lintujen pesäpaikoilla. Reviiri oli siis ainakin asuttu. Lähestyessämme jättiläismännyn valtaisaa risulinnaa huokaisimme helpotuksesta, kun komea valkopyrstöinen emolintu ponkaisi pesästä lentoon. Meko on todellinen ilmojen valtias, siipivälikin 220–250 senttimetriä. Pesäpuun ympäristö oli täynnä poikasten valkoisia ulosteroiskeita – varma onnistuneen pesinnän merkki. Yläilmoista kuului helpottava huuto Keijo Ruuskanen aloitti rauhallisen kapuamisen pesälle. Merikotkien pesätarkastuksia ja rengastuksia saa suorittaa vain Rengastustoimiston valtuuttamat kokeneet rengastajat. Tämä pesä on tavallista matalammalla, vain 14 metrissä. Kiipeäminen kotkan pesälle ottaa miehestä mittaa. Edellytyksinä ovat vankka kunto, kiipeilytaito ja harkintakyky, sillä aina oksien ylityksessä on irrotettava toinen turvaköysi. Toinen köysi on oltava koko ajan kiinni. Myöskään yksin ei saa pesiä tarkastaa, vaan turvahenkilön on oltava aina mukana. Kun rengastaja lopulta pääsi kurottautumaan metriä korkean ja pari metriä leveän risulinnan päälle nähdäkseen pesätilanteen, kuului yläilmoista odotettu ja helpottava huuto. – Kaksi poikasta on! Kyllä on komeita ja isoja poikasia. Poikaset rengastettiin Rengastustoimiston tarkkojen ohjeiden mukaan: E-rengas merkkeineen poikasten oikeaan jalkaan ja musta värirengas vasempaan jalkaan tapaamishavaintojen helpottamiseksi. Lisäksi poikaset punnittiin, mitattiin siiven pituus, nokka ja nilkka sekä otettiin vielä kolme DNA-näytettä. Pesältä ja maasta kerättiin saalisaineistoa, mitattiin pesäpuun korkeus ja paksuus sekä puuston tiheys relaskoopilla. Kaikki tiedot rengastaja toimittaa Rengastustoimistoon sekä WWF:n merikotkatyöryhmälle. Pitkä matka kalaan Mekon poikaset olivat tosi tuhdissa kunnossa painaen 3 200–3 300 grammaa. Sastamalan vesiltä oli kannettu pesälle runsaasti kalaa. Saimmepa vielä mielenkiintoisen havainnon, kun tuttu lintumies Jouni Riihimäki näki vanhan merikotkan ottavan kalan kaukana Kulovedellä – ja sai samalla mekon saaliinkantosuunnan länttä kohden pesälle, jossa olimme rengastamassa poikasia. Riihimäki laittoi tekstiviestiä, ja kahden minuutin päästä tekstiviestin piippauksesta meko tuli pesälle iso lahna kynsissään. Matkaa kalastuspaikalta oli 15 kilometriä, joten yllättävän kaukana mekot käyvät kalassa. Merikotka on vakiintunut Sastamalan pesimälinnuksi vuodesta 2015, jolloin Mikko Honkiniemi rengasti pesästä Sastamalan ensimmäisen merikotkan poikasen. Vuonna 2016 pesintä tuhoutui poikasvaiheessa tuntemattomasta syystä. Seuraavana vuonna merikotkan pesintä jäi arvoitukseksi, koska koko vanha pesimäalue pesäpuineen oli hakattu aukeaksi. Ehkä meko oli silloin jo tehnyt nykyisen pesänsä, jossa se kasvatti viime vuonna kaksi poikasta. Pirkanmaan merikotkien pesätarkastukset ja asuttujen reviirien pesäetsinnät jatkuvat vielä koko kesän. Tähän mennessä Pirkanmaalla on varmistunut kuusi merikotkan pesintää, samoin kuin viime vuonnakin. Sastamalan lisäksi merikotkan pesissä varttuu poikasia nyt Orivedellä, Urjalassa, Lempäälässä, Vesilahdessa ja Valkeakoskella. Nokialla vanha merikotkapari asustaa syksyllä rakennettua tekopesää, mutta pari ei aloittanut vielä munintaa.