Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Luonnosta nauttiminen ei ole säästä kiinni, vakuuttavat konkariretkeilijät – Pääsiäissunnuntaina Ritajärvellä sai kulkea pääasiassa itsekseen

Aamun sääennusteessa Sastamalaan luvattiin vesi- ja räntäsadetta kovan tuulen säestämänä. Iltapäivälehti otsikoi, että pääsiäissunnuntaina kannattaisi pysytellä kurjan kelin vuoksi sisällä. Tarkoitukseni on mennä Ritajärven luonnonsuojelualueelle jututtamaan ulkoilusta nauttivia ihmisiä, mutta voiko tällä säällä löytää yhtään luonnossa reippailijaa? Automatka Ritajärvelle sujuu vesisateessa. Ainakin parin auton jättämät jäljet näkyvät lumisella tiellä, joten ehkä metsässäkin on jo porukkaa. Parkkipaikka on melkein tyhjä. Kaksi autoa ja yksi asuntoauto. Yhdestä autosta nousee mies, jolta kysyn heti toiveikkaana halukkuutta poseerata Tyrvikseen. Ei tällä kertaa. – Minä tulin tänne vähän sillä ajatuksella, että tällä kelillä täällä saisi olla rauhassa. Viime aikoina täällä on nimittäin ollut parkkipaikoilla satoja autoja, hän sanoo hyväntuulisesti. Lähden kävelemään sinisellä merkittyä reittiä. Lumi on polulla aivan koskematon. Kello lähentelee yhtätoista, eikä ainakaan tästä ole kukaan vielä tänään kulkenut. Mahdanko sittenkään löytää ulkoilijoita jututettavaksi? Kuuntelen kommentteja metsältä. Puro solisee. Linnut laulavat. Vesipisarat tippuvat puista. Tuuli humisee. Ritajärvellä vallitsee rauha. Asuntoautolla luonnon ääreen Järven rantaan päästyäni vastaan kulkee raumalainen Jari Tähtivuori . Käy ilmi, että hän pitää majaa parkkipaikalla olevassa asuntoautossa. – Kävin jo eilen kävelemässä ja haaveilin pääseväni laavuun yöksi. Mutta siellä ei ollut polttopuita, niin en sitten viitsinyt jäädä, Tähtivuori sanoo. Lauantain ulkoilusää oli kaunis ja tiedossa oli, että sunnuntaina pitää varustautua sadekeliin. – Se kuitenkin yllätti, kun aamulla katsoin asuntoauton ikkunasta, että siellähän on lumi maassa. Olisi ollut upeata herätä laavusta. Ei tästä kelistä mitään haittaa ole, tosin vähän on liukasta, hän sanoo. Jari Tähtivuori kävi ensimmäistä kertaa Ritajärvellä viime syksynä. – Koko talven olen odottanut, että pääsen tänne uudestaan. Aikaa sitten päätin, että tulen pääsiäisenä, hän sanoo. Ritajärvi on upea paikka, mutta parannettavaakin olisi. – Se on huono muutos, että puita on vaan kahdessa paikassa. Ehkä voisi olla niin, että olisi puupöllejä, joista kukin voisi tehdä omat polttopuunsa. Kun puita on valmiiksi pilkottuna, moni käyttää niitä huolettomasti ja ne loppuvat, Tähtivuori sanoo. Kuljemme kohti asuntoautoa, missä Tähtivuori aikoo hieman levätä ja katsoa säätilan etenemistä, ennen kuin lähtee Ritajärven reiteille uudestaan. Matkalla vastaan tulee kolme koiraa omistajineen. Luonnossa liikkuminen on Tähtivuorelle tapaa, ja asuntovaunulla ajetaan Lappia myöten, että hän pääsee luonnon ääreen. – Nyt tämä koronatilanne on pistänyt miettimään, että tämä asuntoautohan vapauttaa liikkumaan, Tähtivuori sanoo. Siitä on ollut medioissa juttua, että moni on innostunut liikkumaan luonnossa nyt poikkeustilan aikana. Oli syynä sitten tottumattomien retkeilijöiden tietämättömyys tai joku muu, Tähtivuori haluaa korostaa yhtä seikkaa. – Moni tuntuu olettavan, että metsässä löytyisi roskiksia, ja kun ei löydy, roskat jätetään sinne. Eilen löysin nuotiopaikalta kolme pääsiäismunan kuorta. Jos pääsiäismunat on jaksanut kantaa metsään, roskat jaksaa kantaa poiskin. Niissähän on vähemmän kantamista, Tähtivuori sanoo. Asenne ratkaisee Jätän Jari Tähtivuoren asuntoautolleen ja palaan reitille. Lasten äänet paljastavat, että täällähän on muutakin elämää. Sastamalalainen Timo Helminen on lastensa Ainon ja Oton kanssa konkareita Ritajärven kävijöitä. He tulivat esittelemään porilaiselle Riinalle luonnonsuojelualuetta. Tälle porukalle sää ei ollut mikään kysymys. – Kun on pieniä lapsia, niin tekemistä pitää keksiä ja kun on tottunut ulkoilemaan, niin tänne on hyvä tulla, Timo Helminen sanoo. – Koskaan ei ole vika säässä, vaan asenteessa, Riina sanoo. Timo Helminen sanoo huomanneensa Ritajärvellä viime aikoina tavallista enemmän kävijöitä. Tunnistaako konkari, liikkuuko luonnossa nyt enemmän sellaista väkeä, joka ei ehkä ole tottunut metsässä liikkumaan? – Sanotaanko näin, että kyllä sen huomaa, mutta parempi, etten paljasta että mistä, Helminen sanoo. Roskaamisestakin puhutaan. Riina arvelee, että luonnossa on ruvennut liikkumaan yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät tiedä metsäetikettiä. – Olen kauppasienineuvoja ja kuljen kaikki syksyt metsissä. Keräilen pois muiden jättämiä roskia. Mielestäni roskaaminen on lisääntynyt, hän sanoo. – Ritajärvellä on yleensä ollut siistiä, Timo Helminen sanoo. Tuulen jutut Jatkan Valkeajärven reittiä kohti Piispanhattua. Hento savu nousee nuotiopaikalta. Yksi puupölkyistä on lumeton. Joku on käynyt tässä hiljattain. Olisinpa itsekin hoksannut ottaa makkaraa evääksi. En ottanut koska ajattelin, että täällä on märkää ja kurjaa, ja päätyisin kuitenkin syömään eväitäni tärisevin käsin autossa. Mutta sadekin on tauonnut ja maisema kaunis, joten mikäs tässä on evästaukoa pitäessä. Kraanavesi ja maksamakkararuisleipä ovat juhla-ateria tällaisessa miljöössä. Mikä olikaan se syy, miksi tänään ei sään puolesta kannata lähteä ulos? Ei se ainakaan Sastamalaa koske. Ainoa miinus on viereeni penkin väliin tungetut pari tyhjää makkarapakettia. Teen lähtöä ja ajattelen lähteä etsimään lisää ihmisiä. Lasten ääniä kantautuu matkan päästä. Otto ja Aino Helminen juoksevat ennen aikuisia Piispanhatulle. Lähden heidän edellään kohti Kannaksen laavua, jonne hekin ovat matkaamassa eväitä syömään. Saavun laavulle ennen heitä. Ei ketään. Ihmisiä ei tällä 2,3 kilometrin mittaisella reitillä enempää näkynyt. Päädyin haastattelemaan jälleen vesipisaroita, lintuja ja tuulta. Niillä olikin oikein hyvät jutut. Kyllä sen ymmärtää, että tottuneet ja aloittelevat luonnossa liikkujat haluavat tulla niitä kuuntelemaan.