Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hihasta kiinni: Tämän kysymyksen Marko Naskali haluaisi kysyä maailman perustajalta

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? – Olen Marko Naskali . Nokian Linnavuoresta lähtöisin, sittemmin mouhijärveläistynyt, mutta nyt jo toistakymmentä vuotta olen yrittänyt opetella olemaan tyrvääläinen Vammaskosken pohjoispuolella. Sydän ja sielu ovat kuitenkin vahvasti Suodenniemellä, kuten puolet sukujuuristakin. Olen siis erittäin laaja-alaisesti sastamalalainen. Tällä hetkellä totuttelen ja opettelen rakennuttajainsinöörin tehtäviin Sastamalan kaupungilla. Kenen kanssa asut? – Asun avovaimon kanssa. Lapset ovat jo muuttaneet maailmalle, eivät onneksi kovin etäälle kuitenkaan. Aloitit Sastamalan kaupungin rakennuttajainsinöörinä elokuussa. Mitä teit ennen sitä? – Toimin aikaisemmin yrittäjänä tehden suunnittelu- ja työnjohtotehtäviä rakennus- ja maanrakennustyömailla. Sitä aiemmin työskentelin suunnittelutoimistoissa erilaisissa suunnittelu- ja asennusvalvontatehtävissä. Mitkä ovat rakennuttajainsinöörin viran keskeiset tehtävät? – Yhdyskuntatekniikan suunnitteluun ja hankintaan liittyvät tehtävät. Työt liittyvät siis katujen, vesi- ja viemäriputkistojen, liikennemerkkien ja muiden liikennejärjestelyiden rakennuttamiseen. Kuntalaisilta tulee kaupungille yhteydenottoja liikennejärjestelyistä ja yhdyskuntateknisten järjestelmien kunnosta. Näiden vihjeiden ja palautteen tutkiminen ja niihin vastaaminen on osa työtäni. Näyttelet Vammalan teatterissa. Onko teatteriharrastuksesta hyötyä nykyisessä työssäsi? – Uskoisin, että teatteriharrastuksesta on hyötyä työssänikin. Esiintymiskokemus antaa varmuutta neuvotteluissa ja ihmisten kohtaamisissa erilaisissa tilanteissa. Kieli poskessa tähän olisi kyllä voinut vastata, että ainahan voi näytellä varmaa ja fiksua, jos tulee hankala tilanne. No totta puhuen minä en ole improvisaatioteatterin kannattaja. Insinööri haluaa hoitaa näyttelemisenkin ennalta sovittujen suunnitelmien ja kaavojen mukaan. Mikä sinussa on parasta? – Tämäpä on vaikea kysymys. En taida noin hyvin tuntea itseäni. Mutta ehkä se on se, että ainakin pyrin olemaan ystävällinen ja avulias muita kohtaan. Mistä sinua moititaan? – Jotkut ovat moittineet hitaudesta ja jahkaamisesta. Jotkut taas siitä, että teen kaikenlaisia suunnitelmia päässäni, toteutus vain sitten tahtoo jäädä puolitiehen. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? – Jo mainitun teatteriharrastuksen lisäksi harrastan muutakin yhdistystoimintaa, rakentelen ja korjailen ja kuuntelen musiikkia. Musiikin kuuntelu on yksi tapa rentoutua. Muita on makoilu auringon paisteessa ja haahuilu, varsinkin maalla. Haahuilu tässä tarkoittaa päämäärätöntä kuljeskelua kävellen luonnossa tai pihapiirissä katsellen kaikkea ihmeellistä, ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti omia polkujaan. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? – Varhaisin lapsuusmuistoni on Linnavuoresta. Muistan seisoneeni sohvalla, katselemassa ikkunasta autoja parkkipaikalla ja ihmetelleeni ulkoa kuuluvaa outoa ääntä. Kun sitten lähes 20 vuotta myöhemmin muutin asumaan Linnavuoreen samoille kerrostaloille kuin lapsena, tajusin eräänä päivänä mikä tuo ääni oli – ja oli ollut silloin kauan sittenkin. Se oli Valmetilla olevasta lentokonemoottorikorjaamosta kuuluva moottorien koekäytöstä tuleva ääni. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? – Se menee suunnilleen näin: Ei saa olla niin kiire, että et ehdi elää elämääsi. Ja tottahan tuo on – kun pystyisikin elämään sen periaatteen mukaan, että ei tee tänään mitään (turhaa), jonka voi huomennakin jättää tekemättä. Mistä haaveilet? – Haaveilen kiireettömästä elämästä maaseudun rauhassa. Mihin uskot? – Uskon ennalta määrättyyn kohtaloon, siten, että elämän suuret asiat tapahtuvat ihmisten omista toimista riippumatta. Tai siis enemmänkin niin, että kohtalo ohjaa ihmiset tekemään ne päätökset, jotka johtavat määrättyihin tapahtumiin. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? – Kaunis sää, hyvä musiikki, ystävällisyys, ihmisten aito läsnäolo, hymy. Pienet ja isot aineettomat asiat. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? – Helposti tulee mieleen montakin tekoa, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Mutta ehkä se, että jätin tarttumatta mahdollisuuteen työskennellä Hollannissa, kun minulle mahdollisuutta tarjottiin. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? – Kirkossa kävin viimeksi nyt elokuussa, kun oli lapsenlapseni ristiäiset. Kirjastokäynnistä on aika kauan, ehkä se oli joskus viime talvena. Luen kyllä aika paljon, jos vain aikaa siihen löytyy. Tosin luen pääsääntöisesti historiaa ja kirjat pyrin hankkimaan omiksi. Mikä sinusta piti tulla isona? – Muistaakseni minusta piti tulla isona kokki tai agronomi (tuskin kyllä pienenä tiesin mitä se tarkoittaa). Vähän isompana, siis teininä, aioin sotilasuralle. No sekään ei sitten toteutunut. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? – Pidän monenlaisesta ruuasta, en ole kovin ronkeli. Keittoruuat ovat parhaita. Yleensä syön kotona puolison laittamaa ruokaa. Hän onkin niin hyvä ruuanlaittaja, että ei minun kannata yrittää toteuttaa tuota lapsuuden haavetta kokkihommista edes kotona. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? – Elokuvista mieleenpainuvin on Uinu, uinu lemmikkini. Elokuvassa on saatu tunnelma säilymään alusta loppuun. Kirjoista tai paremminkin kirjasarjoista luetuin on Toinen maailman sota 1-6, jonka olen lukenut kannesta kanteen monta kertaa. Romaaneista ehkä Valkoinen hotelli unenomaisen kerrontansa vuoksi. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? – Olen lähes kaikkiruokainen musiikissa. Kuuntelen punkista klassiseen ja kaikkea siitä väliltä. Tärkeintä on omaperäisyys, siksi peruspoppi ja nykyräppi ei oikein toimi. Viime aikoina olen kuunnellut enimmäkseen saksan- ja venäjänkielistä musiikkia. Daria Volosevich ja Otava Yo ovat nyt paljon kuuntelussa. Kotimaisista paras on Viikate, ehdottomasti. Mutta se lempikappale, se on helppo valinta. Tämä saattaa olla yllättävä, mutta se on Laura Branigan, Self Control. Ja laitetaan kaupan päälle vielä se toiseksi paraskin: Tanita Tikaram, Twist in my sobriety. Kenet haluaisit tavata? Miksi? – Haluaisin tavata Tom Lindholmin. Ihailen häntä näyttelijänä. Minua on joskus luultu häneksi ja omasta mielestänikin meissä on ollut samaa näköä. Siis silloin kun minulla ei ollut tätä partaa. Olisi mielenkiintoista selvittää onko meissä muitakin yhtäläisyyksiä. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? – Näissä asioissa olen tosi fossiili. Käytän siis vain Facebookia ja vähän WhatsAppia. Facebook kyllä vie joskus liikaakin aikaa. Milloin viimeksi itkit? Miksi? – En nyt muista ihan tarkasti, mutta ei siitä pitkää aikaa ole. Joku liikuttava musiikkiesitys siihen on syynä ollut. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? – Omasta mielestäni olen säästäväinen. Jotkut sanoisivat nuuka tai jopa hamstraaja. Itse en tietysti mielestäni tuhlaa ollenkaan, mutta toki saatan hankkia asioita, jotka eivät ihan välttämättömiä olisikaan. Autoihin on kulunut paljon. Samoin kirjoihin ja musiikkiin. Hattuosastot kaupoissa ovat vaarallisia paikkoja. Sieltä tahtoo tarttua mukaan aina jotakin. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? – Toivoisin sen olevan sopuisa, rauhallinen idylli. Totuus taitaa valitettavasti olla kovin erinäköinen. Pitää vain toivoa, että jossain kohtaa ihmiskunta ottaa oppia virheistään. Mitä urheiluseuraa kannatat? – En juurikaan seuraa urheilua. Mutta kai minä vähän salaa kannatan Porin Ässiä. Musta pata/sydän on jotenkin niin sopiva. Sitä paitsi Ässät on yhtä vanha kuin minä. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? – Kotikunta on minulle niin tärkeä, että jos täältä olisi lähdettävä, en kyllä osaisi Suomesta mitään paikkaa valita. Ulkomaille sitä olisi lähdettävä. Johonkin pieneen maahan, Tanskaan, Hollantiin tai sitten Skotlantiin, jos se olisi jo ymmärtänyt erota Britanniasta. Mitä haluaisit itse kysyä, ja keneltä? – Haluaisin kysyä tämän maailman ja ihmiskunnan perustajalta, että mikä meni pieleen kun täällä on niin paljon pahuutta ja onnettomuutta. Miksi ei vain voida olla sovussa ja ihmisiä toisillemme?