Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sastamalassa vieraillut ampumahiihtäjä Mari Eder avautuu dopingin varjostamasta kestävyysurheilusta ja siitä, mikä saa hänet jatkamaan: ”Posti toi hopean, pronssin vein Kertulle”

Ampumahiihdon suomalaistähti Mari Laukkanen hiihtää maalisuoraa Holmenkollenilla vuonna 2017. Käsivarressa hänellä on musta surunauha vast’ikään edesmenneen valmentajansa Asko Nuutisen muistoksi. Nauha näkyy selvästi televisiokuvassa, kun Laukkanen levittää kätensä voittaja-asentoon. Kun hän polvistuu maaliin tulon jälkeen maahan, tunnekuohu välittyy kaikille. Yhtä aikaa läsnä on suuri suru ja valtava onni. Maailmancupin kaksi peräkkäistä osakilpailuvoittoa keväältä 2017 ovat Mari Ederin (ent. Laukkasen) suurimmat menestyksen hetket. Ne tulivat tavalla, joka sävähdyttää edelleen. Pettymys ja erilainen loppu Menestystä seurasi pettymys. Vaikka Eder oli harjoitellut parhaalla mahdollisella tavalla, hän jäi keväällä 2018 Korean olympialaisten parisprintissä Krista Pärmäkosken kanssa 5:nneksi. Hänen tavoitteensa oli saavuttaa olympialaisista jotain tyystin muuta; omin sanoin ”hiihtää Norjan Fallalta jalat alta”. Pettymys oli niin suuri, että se oli johtaa uran päättymiseen. Syksyllä 2019 pettymys on enää muisto. Mari Eder puhuu lähes satapäiselle sastamalalaisyleisölle intohimosta ja harjoittelemisen palosta. Ura ei päättynyt, vaikka tunnekuohussa siltä tuntui. Ura ei päättynyt, vaikka talvella tehty leikkausoperaatio viivytti harjoittelukauden alkua. – Halusin kirjoittaa tarinaan erilaisen lopun, Eder sanoo nyt, 31-vuotiaana. ”Posti toi hopean, pronssin vein Kertulle” Joensuusta kotoisin oleva Eder on ollut ammattiurheilija 16-vuotiaasta asti. Vuosiin on mahtunut onnistumisia, mutta myös tapahtumia, jotka ovat koetelleet uskoa urheilemiseen. Puhutaan dopingista. Vaikka moni urheilija vaikenee, Eder avaa turhautumisen tunteitaan. Hän on urheillut dopingkohujen keskellä. Uraa koskettavat läheltä muun muassa MM-Lahden dopingskandaali, Kaisa Variksen dopingtapaus, Sotshin dopingnäytteiden manipulointi ja viimetalviset itävaltalaishiihtäjien tapaukset. Vuonna 2009 Eder hiihti nuorten MM-kisoissa pronssille ja Kerttu Niskanen neljänneksi. Kolme kuukautta myöhemmin hopeamitali tuli postissa kotiin edelle sijoittuneen urheilijan kärähdettyä. – Pronssin vein Kertulle naapuriin, Eder kertoo. – Olisi se kivempaa ollut olla siellä podiumilla. Eder sanoo, ettei ole katkera. Hän on kuitenkin pettynyt siitä, että rehellisin eväin harjoittelevat urheilijat joutuvat dopingin takia laittamaan itsensä ja terveytensä likoon. He puskevat itsensä äärirajoille tavoittaakseen maailman kärjen, jota ei ole realistista tavoittaa. – Vaatimustason määrittää maailman kärki. Se kertoo, mitä urheilija tavoittelee omassa harjoittelussaan. Entä, jos tavoiteltava taso ei ole totta? Eder myöntää, että huippu-urheilu vaatii tiettyä hulluutta. – Ei voi ajatella, ettei menestys ole mahdollista. On ajateltava, että minullekin se on mahdollista, kun rakennan portaat oikein, nainen sanoo. Hän on onnellinen siitä, että on nähnyt lähipiirissään myös menestyjiä. – Se on säilyttänyt minulla uskon menestymisen mahdollisuuteen. Vuosi vai kolme vuotta? Mari Eder asuu itävaltalaisen aviomiehensä kanssa pääsääntöisesti Itävallassa. Hän tiedostaa, että urheilu-uran päättyminenkään ei ole kaukana. – Onko se vuosi vai kolme, en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että kun ura päättyy, urheilu ei jää. Banjamin-aviomiehellä on urheilualan yritys ja Mari itse on vetänyt 3-4 vuotta hyväntekeväisyysprojektia, joka auttaa maasto- ja ampumahiihdon junioriurheilijoita. Eder tiedostaa, että urheilu-uran päättyminen voi aiheuttaa tyhjiön, mutta tähän auttaa vahva itsetuntemus. – Pitää tietää, mitä muuta olen kuin urheilija. Kun itsetuntemus on kova, pystyy näkemään itsensä muun kuin urheilun kautta. Sama pätee pettymysten jälkeen. Pitää asettaa asiat mittasuhteisiin. Eder kysyykin, mitä hiihtäminen oikeastaan on, ja vastaa itse itselleen: – Ihmiset kiertävät tiukoissa trikoissa pientä rinkiä. Ei se sen kummempaa ole, mutta kun tavoitteet ovat juuri siinä kisassa, tunteetkin ovat pelissä. Voittamisen palo Alkavalla kaudella Ederin tavoite on saada itsestään irti kaikki mahdollinen– ei niinkään tulos tai sijoitus. Päätavoite on Italian ampumahiihdon MM-kisoissa helmikuussa. Myös koko maailman cup on tärkeä. Voittamisen palo ajaa Ederiä eteenpäin. Hän toteaa, että kun on kerran voittanut, haluaa voittaa lisää. Voittajan ei tarvitse selitellä ja ajatella, mitä muut ajattelevat. – Ei tarvitse pyrkiä mihinkään. Voin olla oma itseni ja se on fine! Sitten työn on jatkuttava. Ederillä perimmäinen motivaatio harjoitusrääkkiin kumpuaa omasta olosta. – Kaipaan sitä, että kehossa tuntuu pahalta. Sitä minun pitää tehdä. Rasitan kehoa. Se tuntuu pahalta, mutta on niin hienoa. Hulluutta ja kutsumusta, sitä urheilu on.