Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rajalan Sauli Kiikasta on kerännyt 280 rukkia, eikä loppua näy – Haaveena on tilojen saaminen rukkimuseota varten

Yhdestä lahjaksi saamastaan rukista lähti viime keväänä liikkeelle kiikkalaisen veturiasentajan Sauli Rajalan isoksi paisunut rukkien keräilyharrastus. – Äitini lahjoitti hankkimansa rukin minulle, koska ei löytänyt sille tilaa. Laitetta ihastellessani tuli mieleen, että noitahan voisi ryhtyä keräämään. Noin puolessa vuodessa rukkeja on kertynyt Rajalan kotitalon ja sen piharakennuksen vinteille 280 kappaletta. Rukkien kerääminen jatkuu kovaa vauhtia, eikä ylärajaa ole. – Ensin ajattelin, että jos muutaman hankkisin ja sitten, että jos sata keräisin. Seuraavaksi tuumailin, että voisihan niitä olla sata erilaistakin. Ja niin edelleen, lapasestahan harrastus on lähtenyt. Rajala nauraa, Miehellä saattaa jo nyt olla Suomen suurin rukkikokoelma. Ainakaan hänen itsensä tietoon ei ole tullut isompaa. Kaunis käsityö ihastuttaa Mutta mikä rukeissa näin suuresti kiinnostaa? – Ne ovat hienoja kapineita ja kaunista käsityötä. Niin, ja onhan Kiikka kuuluisa rukkien valmistuspaikka. Kunnan entisessä vaakunassakin rukki komeilee. Tähän mennessä rukkien hankinta on ulottunut noin 200 kilometrin säteelle Kiikasta. Pisin matka tosin ulottui Kuopioon, jossa hän kävi vain ja ainoastaan yhden pienen koristerukin takia. Yhdellä reissulla hän lienee tehnyt rukkien pakkaamisen Suomen ennätyksen farmari-Volvoon. Se on 14 kappaletta. Pääosan rukeistaan mies on hankkinut netin kautta, esimerkiksi tori.fi -palvelusta tai Facebookin roskalava-sivustoilta. Enkä yleisin hinta vanhasta rukista on kymppi. Hintapyynnöt tosin ulottuvat muutamasta eurosta jopa 200 euroon. – Saa ottaa yhteyttä. Minua kiinnostavat paitsi ehjät myös rikkinäiset rukit ja kaikenlaiset niiden osat, Rajala sanoo. Jääkö rukkimuseo haaveeksi? Rajalan suureena haaveena on rukkimuseon perustaminen. Sellaisen Kiikka ansaitsisi, mutta tila-apua tarvittaisiin esimerkiksi Sastamalan kaupungilta. – Olen ottanut yhteyttä muun muassa kaupunkiin ja kyläseuraan tila-asioissa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Itselläni ei ole varaa näyttelytiloja rakentaa, eivätkä nykyiset vinttitilat tarkoitukseen sovellu. Museo otti tietoni ylös, jos vaikka jokin taho tarvitsisi rukkeja lainaksi. Ihaninta rukissa on ääni Sauli Rajala ei itse osaa kehrätä lankaa rukilla, mutta aikoo ehkä opetella. Rukkien testaajana toimii Rajalan ystävä Hanna Leivo , joka on harrastanut rukilla kehräämistä 10 vuotta. – Eniten tykkään rukin äänestä, joka on rauhoittavaa kuin kissan kehräys, Leivo toteaa.