Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kulissien takana – ”Se, mitä näet lavalla näyttelijän työstä, on murto-osa kokonaisuudesta”

”Hiljaa!!! Yleisö tulee saliin, nyt turvat kiinni.” Raskasta hengitystä. Yskimistä. Kulauksia vesipulloista. Huokauksia, muminaa, jännityksen sekaisia hihityksiä. Reilu kymmenen vuotta sitten vuokrasimme Raivion työväentalon harrastustoimintaa varten. Teatterin harrastaminen helpottui huomattavasti, koska lavasteet, puvustamo, rekvisiitat ja kaikki muu teatteriin kuuluva voitiin säilyttää omissa tiloissa. Vai helpottuiko sittenkään? Raivio kävi läpi suuren remontin. Oli rakennettava katsomo, tekniikkakoppi, tehtävä pintaremonttia siellä sun täällä. Maalattiin, rakennettiin, korjattiin, talkoiltiin, kiroiltiin, tapeltiin, naurettiin, mutta tehtiin tämä kaikki – yhdessä. Väki vaihtuu tasaiseen tahtiin. Lähtee tekijöitä pois, tulee uusia mukaan. Toiset väsyvät, toiset jatkavat ja tekevät väsymyksestä huolimatta. Teatteri harrastuksena, tiedätkö sinä mitä se on? Se ei ole parrasvaloissa loistamista tunnin kahden ajan kymmenen kertaa keväällä taikka syksyllä. Se on jotain aivan muuta. Teatterissa, oli se sitten ammattitasoista tai harrastuspohjalla, ei voi ylpistyä. Jos oma ego on liian suuri mahtuakseen teatterin tiloihin, on syytä pysyä kaukana. Koko paletin pyörittäminen vaatii kymmeniä työtunteja kuukausittain. Se, mitä näet lavalla näyttelijän työstä, on murto-osa kokonaisuudesta. Harjoituskausi vie näytelmästä riippuen 2-4 kuukautta aikaa säännöllisesti. Töiden ja opiskeluiden vuoksi harjoitukset sijoittuvat arkena iltoihin ja lisäksi aikaa käytetään viikonloppuina, jopa työpäivän verran. Tässä oli vasta näyttelijän työtä. Entä sitten kaikki muu mitä teatterissa tapahtuu? Jonkun on suunniteltava ja tehtävä valot, äänet, lavastukset, puvustus, rekvisiitat, hoidettava markkinointi, lipunmyynti, mainosten jakaminen, some, siivottava katsomo, vessat – keitettävä kahvia. Nämä kaikki asiat, jotka tapahtuvat jonkun toimesta, ovat erittäin tärkeitä kokonaisuuden kannalta – myös se niinkin yksinkertainen asia kuin hyvän kahvin keittäminen. Tämä on toimintaa, jossa pakostakin opimme toimimaan yhteisönä, me-hengessä.