Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Lahjakas pikkupirtin Eeva laitettiin Hopun kouluun – Hänestä tuli opettaja ja lasten ystävä

Entisaikaan lukutaidon opetus oli papiston ja hengellisten pikkukoulujen varassa. Monet maaseudun lapsista eivät saaneet edes kiertokoulun opetusta. Useimmiten äiti oli se, joka opetti lapsille kristinopin alkeita, ja lapset oppivat aapisen ja katekismuksen ulkoa, osaamatta sanaakaan sisälukua. Evon kylässä ryhtyi opettajaksi lahjakas Eeva Antila , pikkupirtin Eeva, joksi häntä sanottiin. Eeva Kristiina Antila oli syntynyt Tyrvään Humalojan Antilassa 8.10.1862. Hänen isänsä oli Antilasta ja äiti Kiikan Jonsan tyttäriä. Eeva oli kuudesta lapsesta nuorin. Pikkutytöllä oli kova halu lukemiseen, ja hän oli kirja kädessä kysellyt kirjaimia, oppiakseen lukemisen taidon. Eeva meni viisivuotiaana lukusijoille, osaten aapisen ulkoa ja sisältä tavaamatta. Nälkävuosina tila joutui maksamattomien verojen takia vasaran alle ja Antilat muuttivat pieneen mäkitupaan Evon kallion kylkeen. Isommat sisarukset olivat jo palveluspaikoissaan. Pieni Eeva kävi isän apuna keräämässä männyn nilaa, josta he saivat jauhettua hätäleivän ainesta. Puuroa keitettiin pellavansiemenistä. Isä kuoli Eevan ollessa kymmenvuotias. Hautajaispäivänä saattoväen ohitse ajoi plankkukuormia. – Minne tyttöä viedään kylmällä ilmalla, ajomiehet kysyivät. – Isä haudataan tänään, vastasi Eeva. Miehet nostivat säälistä lapsen kuorman päälle. Kesällä Eeva kävi kuttupaimenessa ja talvella lasketteli kelkalla järven jäällä. Vuonna 1873 kehotettiin äitiä laittamaan lahjakas tyttö Hopun kouluun. Pakkasaamuina äiti saattoi tytön koulun veräjälle, jonne matkaa kertyi kymmenen kilometriä. Koulun eteisessä vesi jäätyi ämpärissä, mutta sisään ei saanut mennä ennen kellon soittoa. Eevan vaatetus oli kehno, eikä äidillä ollut varaa vuokrata tytölle asuntoa. Kolmannella luokalla Eeva sairastui ja oli pakko jäädä pois rakkaasta koulusta. Antilan Eeva oli ollut etevämpiä oppilaita, ei jäänyt laiskalle, paitsi silloin kun koko luokka jäi. Kerran tyttö oli saanut viisi penniä, ostanut omenan ja antanut opettajalle lahjaksi. Myöhemmin opettaja oli kertonut kyynelsilmin, ettei ollut koskaan saanut niin ihanaa lahjaa. Rippikoulun jälkeen Eevaa pyydettiin opettamaan lapsia, ja opetusta riitti monena talvena 19:ssä perheessä. Joissakin kodeissa oppilaita kertyi jopa parikymmentä. Kouluaamu alkoi yhdeksän tai kymmenen aikaan. Ensin oli lyhyt rukous, läksyjen kertominen ja uskontoa. Välillä syötiin pieni ”linnun pala”, sitten alkoi tavaus ja sisäluku. Tavauksessa käytettiin pitkää vyöräystikkua, jolla Eeva ohjasi vuoroin yksin ja yhdessä tavuittain. Lopuksi lausuttiin yhteen ääneen. Oli kirjoitusta ja laskentoa. Käsitöissä tytöt kutoivat sukkia ja tumppuja, pojat veistelivät vyöräystikkuja. Toisina päivinä opeteltiin lauluja tai Eeva kertoi satuja. Koulu loppui aina laululla ja rukouksella. Kurinpitoon löytyi ”Amerikan-kukon murkinat”. Lapset tutkivat oliko aapisen kansi korkealla. Jos ei ollut, Eeva lohdutti, ettei kukko tullut, kun oli pitkä matka, eikä ollut leivottuna. Lapset odottivat, että Amerikan kukko tulisi namikirstun kanssa. Näin sujui lukeminen ja lapset olivat kilttejä. Kinkereillä Eevalla oli useita oppilaita. Vuoron tullessa, luettaja kysyi pikkupojalta: – Mitä kirjaa sinä luet? Poika alkoi reippaasti lukea Herran rukousta ja luki aapisen kannesta kanteen erehtymättä. Luettaja olisi estänyt, mutta kirkkoherra Bäck kuunteli mielihyvällä. – Anna hänen lukea, kirkkoherra sanoi. – Kuinka ankara sinä olet, kun lapset niin hyvin lukevat, kirkkoherra jatkoi. – Olemme lasten kanssa hyvissä väleissä, he lukevat mielellään, Eeva vastasi. Palkkaa Eeva ei työstään saanut. Eeva oli pitänyt pyhäkoulua nuoresta asti, ja kymmenestä vuodesta, kirkkoherra Johannes Bäck lahjoitti hänelle Raamatun. Kerran Bäck pyysi pitämään pyhäkoulun näytetunnin papiston ollessa läsnä. Silloin kinkeritalon isäntä keräsi Eevalle rahalahjan. Ennen käytiin pyhäkoulua kautta vuoden. Kesäisin kirkon jälkeen, oli Eevaa vastassa lapsia, ja oitis lähdettiin pyhäkouluun Soukon Kissanmäkeen. Eevan ja hänen äitinsä sairastaessa, ei ollut hoitajia, mutta kylän lapset ja hyväsydämiset ihmiset huolehtivat heistä. Vanha äiti kuoli helmikuussa 1907 ja Eeva jäi yksin pirttiin asumaan. Kesällä leikittiin Törmän Helaakedolla, lausuttiin runoja ja luettiin satuja. Pitkinä talvi-iltoina ja joulun pyhinä keräännyttiin pikkupirttiin kuuntelemaan satuja. Eeva kuului urkuri Salon aikana kirkkokuoroon. Hengelliset seurat ja kirkossa käynti toivat iloa. Kerran Eevalle pidettiin Junnilassa juhla, jossa pastori Salokangas ojensi Topeliuksen rahastosta 100 markan rahalahjan, sekä kunniakirjan pyhäkoulun pidosta. Rahaa kertyi saman verran kolehdista. Vuoden 1925 Pyhäkoulupäivillä Eevaa muistettiin rahalahjalla ja hän oli vielä pitkään mukana pyhäkoulun tarkastuksessa. Eeva Kristiina Antilan elämä sammui marraskuussa 1933. Kaipaamaan jäivät sisaret ja veli perheineen. Pyhäkoulunopettajan elämä oli ollut pyyteetöntä, uhrautuvaa ja toisten huomioimista. Viimeiset vuotensa Eeva sairasti harvinaista sairautta lepraa eli spitaalia. Myöhemmin kyläläiset polttivat asumattoman, lahon mökin. Lähde: Saima Junnilan muistiinpanot