Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Unto Salo ponnisti Tyrvään Nälkälänmäestä suureksi satakuntalaiseksi

Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Olavi Salo menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen 25. lokakuuta. Hän oli kuollessaan 91-vuotias. Unto Salo oli syntyperältään ja sydämeltään satakuntalainen. Hänessä jatkui Vammalan seudulla syntyneiden vahvojen kulttuurivaikuttajien sarja. Lapsuusajan Tyrvään Nälkälänmäki asukkaineen tuli tarinoiden myötä ystäväpiirillekin tutuksi. Unton nuoruudessa nykyinen Vammala kuului Satakuntaan, hänen mielessään myöhemminkin. Satakuntalaisuutta vahvistivat opiskeluaikana osakunnan kotiseutuhenki ja sen jälkeen menestyksekkäät museojohtajavuodet Porissa. Hänen saavutuksiaan oli muun muassa uuden Satakunnan museon rakentaminen. Unto Salon arkeologiset tutkimukset kohdistuivat pääosin Satakuntaan ja Lounais-Suomeen. Porin aikana Ala-Satakuntakin tuli kaivausten ja tutkimusten ohessa tutuksi jopa kylien ja talojen tarkkuudella. Kuuluisaan Satakunnan Kirjalliseen Kerhoon hän kuului myöhäisvuosiinsa saakka. Kiintymys Satakuntaan ilmeni myös aktiivisena toimintana Emil Cedercreutzin säätiön johtokunnassa ja sen puheenjohtajana. Unton aikana järjestettiin maakunnallisia seminaareja ja elvytettiin Satakunta-sarjan julkaiseminen. Paikallisten puolesta Helsinkiin keskittämistä vastaan Vuonna 1972 Unto Salo nimitettiin Turun yliopiston vasta perustettuun arkeologian oppiaineeseen ensimmäiseksi professoriksi. Hän loi 1970- ja 80-luvuilla oppiaineen linjan, joka oli toisaalta avara ja toisaalta paikallinen. Avara siksi, että aineellisesta arkeologiasta oli lupa edetä laajasti aineettomaan perintöön ja arkeologisen tutkimuksen aikajakso ulottui kivikaudesta historialliseen aikaan. Paikallinen siksi, että tutkimuskohteet keskittyivät lounaiseen Suomeen, ja siksi, että museoiden ja muinaismuistohallinnon kentällä professori puhui uupumatta paikallisten toimijoiden puolesta Helsinkiin keskittämistä vastaan. Hän edusti vastavoimaa silloin maakunnasta katsoen itseensä sulkeutuneelle muinaismuistohallinnolle. Unto Salon museotausta näkyi myös professorin työssä. Hänen ansiostaan Turun yliopistossa alettiin opettaa museologiaa. Arkeologian opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kaivauksia ja johtamaan niitä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa kuntien tuella. Samalla hän ohjasi opiskelijoita tiedottamaan kenttätöistä lehdistön, radion ja televisionkin kautta. Arkeologian paikallisesta merkityksestä ei jäänyt epäselvyyttä. Unto Salon monista oppilaista tulikin arkeologeja, joille oli hyvin tärkeää ottaa huomioon paikalliset ihmiset kaivausten, muinaisjäännösten hoidon, arkeologisen viranomaistyön ja muun museotyön yhteydessä. Unto Salon oppilaat muistavat häntä sivistyneen ihmisen arvostavalla käsitteellä. Unto Salo ajatteli kirjoittamalla. Kenttä oli laaja ja tiederajoja rikkova, sillä arkeologin oli ylitettävä paljon rajoja pystyäkseen ymmärtämään muinaisuutta. Ajatuksista syntyi monipolvisia ja moniaalle haarautuvia verkkoja, jotka tavoittelivat suuria näkyjä esihistoriallisen ihmisen maailmasta ja maailmankuvasta: asutuksen, elinkeinojen ja uskomisen jatkuvuuksista ja epäjatkuvuuksista, maailman syntyyn, raudan syntyyn ja kuolemaan liittyvistä käsityksistä. Tutkimusaiheista pronssikauden ja rautakauden hautaukset ja yhteiskunta, Kalevalan ja muinaisrunojen käyttömahdollisuudet muinaisuuden tulkinnoissa, kristinuskon omaksuminen Suomeen ja maakuntaorganisaation ja kaupunkilaitoksen synty kertovat Unto Salon intohimoisen kiinnostuksen laajuudesta. Sastamalan esihistorian tutkimuksessa kaikki tämä kiinnostus kiteytyi omaan synnyinseutuun. Julkaisi hämmästyttävän määrän sivuja Hän julkaisi hämmästyttävän määrän sivuja: museonjohtajana ja professorina hän piti jatkuvasti tutkimusta yllä, mutta pitkä eläkeaika soi mahdollisuuden kirjoittaa tutkimuksiksi lukuisat mielessä muotoutuneet ideat ja kehitellä myös uusia. Hän pyrki muinaisuuden ymmärtämiseen yhdistämällä arkeologiaa, myyttien ja symbolien tutkimusta sekä kielihistoriaa. Perhe oli Unto Salolle tärkeä ja ystävyyssuhteitaan hän hoiti elämänsä loppuun asti. Pitkät puhelinkeskustelut ja sähköpostit käsittelivät laajoja aiheita: alueena Eurooppa, aikaskaala tuhansissa vuosissa. Yhteydenpidolla hän osoitti arvostavansa ystävyyttä ja kontakteja. Unto Salo oli aito humanisti. Hänellä oli uskomaton muisti ja sujuva kynä. Suuri satakuntalainen on poissa. Sirkku Pihlman, arkeologian dosentti, Unto Salon oppilas Tauno Matomäki, vuosikymmenien aikainen ystävä