Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Elämänmittaisen kuntoilu-uran huipennus: sastamalalainen Pentti Hiirijoki hiihti 33 päivässä liki 1 800 kilometrin laturetken

Sastamalalainen Pentti Hiirijoki , 70, alkoi kuntoilla toden teolla 13-vuotiaana. Liikuntaa hän on harrastanut siitä lähtien liki päivittäin. Päälajeina ovat olleet juoksu, hiihto ja ennen kaikkea suunnistus. Esimerkiksi töihin Vammalan poliisiasemalle Hiirijoki juoksi Lousajasta vuosikausia joka päivä, eikä koskaan suorinta reittiä. Jukolan viestiin Hiirijoki on osallistunut 50 kertaa. Niin, ja poliisin töissä hän juoksi kevyesti kiinni ne muutamat rosvot, jotka uskalsivat lähteä häntä pakoon. Hiihtämistä ilman lepopäiviä Nyt miehen elämänmittainen kuntoilu-ura on huipentunut maailman pisimpään ohjattuun hiihtotapahtumaan, jolta hän palasi kotiin naama ruskettuneena perjantaina 5. huhtikuuta. Takana oli hiihtoa Suomen itärajan tuntumassa Virolahdelta Jäämerelle 33 päivää 57 kilometrin päivätahtia ilman lepovuorokausia . Matkaa kertyi lähes 1 800 kilometriä. Mikä on se salaisuus, jonka avulla ihminen ylipäänsä suoriutuu moisesta urakasta, kun kaiken kukkuraksi lonkkanivel on vaihdettu uuteen toissa vuonna? -Ei kai siinä sen kummempaa salaisuutta ole kuin jatkuva kunnosta huolehtiminen höystettynä hyvällä terveydellä ja säännöllisillä elämäntavoilla, vastaa Hiirijoki. Entä se tekonivel? –Leikkauksen jälkeen noudatin äärimmäisen tarkasti fysioterapeutin kunto-ohjeita. joten lonkka parani täydellisesti. Hiihtoreissulla se ei vaivannut yhtään. Mahtiurakan aikana hän laihtui 3 kiloa. Eväänä voileipiä ja paljon juotavaa Hiirijoki kuuli mittavasta hiihtoretkestä ensi kerran viime vuonna talvella ja innostui. Kun Auli -puolisoltakin tuli vihreää valoa, alkoi Hiirijoki tehostaa treenausta viime syksystä lähtien. Eräänlaisen tyhjennysharjoituksen tulevaa urakkaa varten hän teki Kankaanpäässä osallistumalla 24 tunnin hiihtoon. Niinpä mies pystyi asettumaan hiihtotapahtuman lähtöviivalle rauhallisin mielin yli 30 muun osanottajan kanssa. Heistä 16:n oli tarkoitus hiihtää koko matka. Urakasta selviytyi lopulta kymmenkunta. Porukka oli kansainvälinen ja käytti puhekielenä englantia. –  Juttelimme kaiken maailman aiheista politiikkaa lukuun ottamatta. Kaikensorttista huumoria viljeltiin joka välissä: esimerkiksi yhdellä hiihto-osuudella keskityimme keksimään omien hautajaistemme muistovärssyjä. Hiihtämisessä itsessään oli tärkeintä rauhallinen tahti. Hiirijoki sujutteli koko matkan kotimaisilla karvapohjasuksilla. Vastatuulessa ja vaikeissa paikoissa vauhti oli 4–5 kilometriä tunnissa. Myötätuulessa jäällä mentiin yli 10 kilometrin tuntivauhtia. Matkalaisten edessä kulki aina latukelkka. Majoituspaikkojen kirjo vaihteli rajaseutukirkoista hotellihuoneisiin. Hiihtäjät aterioivat tukevasti majapaikoissaan illoin ja aamuin. Matkaevääksi otettiin voileipiä ja runsaasti juotavaa. Maalissa vaatteet pois ja mereen Matkan sykähdyttävimpiä kokemuksia olivat Hiirijoen mukaan Inarinjärven ylitys ja viimeinen lasku maaliin tunturin rinnettä jäämeren rantaan. –  Maalissa riisuin heti vaatteet ja juoksin hyiseen veteen. Parin kalastusveneen miehistöt taatusti ihmettelivät, että mitähän hulluja rannalle nyt ilmaantui. Väsyttävin oli vuoristoradan nimen saanut kapea ja erittäin mäkinen hiihto-osuus voimalinjajohtojen alla. Loputtoman tuntuiset laskut ja nousut oli pakko kävellä sukset olalla. Suurin pettymys oli se, ettei Lokan tekoallasta pystytty ylittämään. Lumikerros oli painanut railoja ohueen jäähän, jolloin syntyi paksu vesikerros. Jää ei olisi kestänyt latukelkan painoa. Ehkä rasittavinta oli hiihtää päiväkausia itärajan tuntuman umpimetsiä. Tämmöisessä maastossa meno on jatkuvaa kumpuilua, sillä metsään ei tasaista latua saa. Rajan tuntumassa sai olla tarkkana. Keltaisten rajamerkkien ohittaminen oikealta oli kiellettyä. Vain pieniä vaivoja Hiirijoki selvisi hirmuisesta urakasta sairastumatta ja loukkaantumatta. – Pieniä vaivoja oli, mutta ne menivät ihmeen nopeasti ohi. Hartialihaksia kyllä jomotti pitkien tasatyöntöosuuksien jälkeen. Yksityisen sulkavalaisen firman toteuttama hiihtoretken hinta oli 8000– 9000 euroa, kun varustehankinnat otetaan huomioon. Hiirijoen loppulaskua pienensi yhteistyökumppaneiden tuki. Vieläkö on suunnitelmissa jotakin vastaavaa? – Ei, kyllä tämä oli tässä, sillä johan ikäkin rupeaa kohta painamaan. Ainutlaatuisessa kokemuksessa riittää muistelemista loppuiäksi, toteaa Hiirijoki.