Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Millä perusteella valitsit koirasi? – Sastamalalaiset esittelevät karvaiset ystävänsä, katso kuvat

Kennelliiton mukaan joka viidennessä suomalaiskodissa asuu koira. Tyrvään Sanomat jalkautui Sastamalan kaduille ja todisti oikeaksi sanonnan: koira on ihmisen paras ystävä. Kysyimme koiranomistajilta, miksi he ovat valinneet juuri tietyn koirarodun. Viia Mäkinen ja valkoinenpaimenkoira Poco, 4 vuotta, Häijää: – Etsimme pitkään sopivaa koiraa, kunnes löysimme Pocon. Se tuli meille kaksivuotiaana tuttavien perheestä. – Poco on rauhallinen, mutta vähän turhan fiksu: se osaa avata ovet ja ikkunat. – Poco tykkää lenkkeillä, tunnin lenkki on vähintään tehtävä. Poco on uroskoira ja toisten urosten kanssa se saattaa haastaa riitaa, mutta tyttökoirista se tykkää. Meillä on kotona toinenkin koira, pienempi sekarotuinen. Sinikka Toivakka ja tiibetinspanielit Fargo, 9, ja Zero 8 vuotta, Vammala: – Siksi tiibetinspanieli, koska ne ovat parhaita. Minulla on ollut koiria ennenkin, rottweiler ja kultainennoutaja, mutta halusin aina tiibetinspanielin. – Päätin jossain vaiheessa, etten enää ota koiraa, mutta otin kuitenkin. Koirat vievät minua ulos, muuten ei tulisi paljon liikuttua. – Hankin Fargon ja Zeron vuoden välein, toisilleen seuraksi. Tiibetinspanieli on mainio luonteeltaan. Tottelee hyvin, eikä paljon hauku. ”Tipsujen” urokset ovat yleensä itsepäisiä, mutta minä pidän koirille aika kovaa jöötä. Katri Laine ja Petri Yli-Vainio sekä labradorinnoutaja Leo, 1 vuosi, Vammala: – Koiran pitää olla koiran kokoinen. Ennen meillä oli australianpaimenkoira ja pienempi sekarotuinen. Labradorinnoutajan valinnassa ratkaisi luonne, se mukautuu erilaisiin tilanteisiin. Asumme kerrostalossa ja Leo on sopeutunut sinne hyvin. Se ei ole kova vahtimaan ja on tottelevainen. – Leo on ihana koira! Ylen rauhallinen ja se osaa lukea tilanteita hyvin. Se on leikkisä ja nauttii nyt, kun emäntä on sen kanssa kotona, se on siitä ehkä vähän ihmeissäänkin, kun päiväunet eivät ole nyt yhtä pitkät kuin ennen. – Ison koiran kanssa on käytävä lenkillä muutama kerta päivässä. Viestinä koiranomistajille: varautukaa siihen, jos itse sairastutte, että koiralle on hoito järjestetty. Maarit Virtanen ja cockerspanieli Raine, 5 vuotta, Sileekallio: – Raine on miniän koira, mutta asuu vallan minun kanssani, kun pojan perheessä on allergiaa ja toisaalta minä tarvitsen seuraa, kun asun yksin. Raine on eräänlainen terapiakoira. – Cockerspanieli on viisas, Raine ymmärtää kaiken, mitä sille puhun. Sitä saa rapsutella ja yhdessä käymme pitkillä lenkeillä. Koska Raine on uroskoira, se on vähän hajujen perään. Se on kiltti, kuin ihmisen mieli. – Aiemmin minulla on ollut pyreneittenkoira, se oli iso ja aika haasteellinen. Juha Koskela ja kääpiösnautseri Morris, 1,5 vuotta, Karkku: – Morris on meidän perheen kolmas koira. Kaksi edellistä oli saman rotuisia. Kääpiösnautserilla on sopivasti luonnetta, oma tahto ja se puolustaa omiaan. Vaikkei siitä ihan vahtikoiraksi ole, mutta kyllä se haukkuu, kun vieraita tulee. – Lenkkeilemme yhdessä 5–6 kilometrin lenkkejä. Morris on kaikkien kaveri. Kotitiellämme melkein joka talossa on koira. Harri Helin ja siperianhuskyn ja alaskanmalamuutin sekoitus Olli, 9 kuukautta, Häijää: – Vaimo tällaisen koiran halusi. Ennen tätä meillä oli griffoni, rottakoira, mutta se kuoli vuosi sitten. Meillä on nyt myös toinen pienempi sekarotuinen koira. – Olli on ystävällinen, kuten huskyt yleensä. Minun lapsuudenkodissani oli husky, joten rotu oli tuttu ennestään. Sen luonne on miellyttävä, eikä sillä ole suojeluviettiä. Se tykkää olla ulkona, vaikka meillä se on ihan sisäkoira. Leena Aho ja shetlanninlammaskoira Aatu, 8 vuotta, Vammala: – Aatu on meidän perheen ensimmäinen koira. Rodusta oli kokemusta, kun samanlainen on sukulaisperheessä. Se oli syy, miksi tämä rotu valittiin. – Shetlanninlammaskoira on sopivan pienikokoinen, mahtuu hyvin autoon ja kulkee reissuissa mukana. Luonteeltaan se on hellyttävä ja uskollinen, on aina iloisena ovella vastassa. Tämä rotu on aika herkkä reagoimaan ympäristöön ja ääniin. Paimennusviettiäkin sillä on. Kun olemme koko perhe lenkillä, Aatu huolehtii, että lauma pysyy koossa. Fanni Vilén ja kääpiösnautseri Calle, 4 vuotta, Vammala: – Valintaan vaikuttivat rodun rauhallisuus ja allergiaystävällisyys. Kääpiösnautserilla karvanlähtö kestää vain vähän aikaa. Meillä on aiemminkin ollut saman rotuinen koira. – Calle ei ole vihainen kenellekään, pelkää vähän isoja koiria. Autossa se tykkää ajella.