Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hanna Viitala teki uraa Lontoossa, kunnes kiivastahtinen työ rahan ehdoilla alkoi tuntua vieraalta – Hän muutti elämänsä ja luo nyt hämmästyttäviä veistoksia Laviassa

Omakotitalon uumenissa Lavian maaseudulla odottaa yllätys. Tulijaa tervehtivät näyttävät ja värikkäät esinekollaasit. Hahmojen päitä koristavat monenkirjavat kierrätysmateriaalit: korut, tekokukat, pitsit, kasvien osat ja paljetit. Veistosten tekijä on Hanna Viitala ja näiden hahmojen taustalla on täydellinen elämänmuutos. Viitala on luonut uraa Lontoossa ja Helsingissä mediayhtiöissä sekä mainosalalla. Lontoossa hän työskenteli yhtiössä, joka möi televisiotuotantoja ja -formaatteja eri maihin ja Helsingissä muun muassa tuotantopäällikkönä mainostoimistossa. Kiivastahtinen työ rahan ehdoilla alkoi tuntua hänestä vieraalta. – Mulle tuli sellainen olo, että arvot eivät enää kohdanneet ja jouduin esittämään töissä muuta kuin mitä olen. Se kävi tosi raskaaksi. Päätin vain yhtäkkiä, että en enää jaksa sitä, Viitala kertoo. Hän alkoi miettiä, mitä olivat ne asiat, joista hän oikeasti nautti. Hän irtisanoutui työstään ja muutti Kankaanpäähän opiskelemaan vuodeksi kädentaitoja Kankaanpään opistoon. Opiskeluaikana hän tutustui tulevaan mieheensä ja muutti tämän kotitilalle Laviaan. Perhe kasvoi kaksosilla, jotka ovat nyt seitsenvuotiaita. Taiteilija Viitalasta tuli olosuhteiden pakosta. Hän vietti paljon aikaa kotona yksin lasten kanssa miehen ollessa työnsä takia matkoilla. Arkea rasitti kodin remontti. Viitala innostui askartelemaan kollaasikortteja käytyään Soul Collage -kurssilla. Korttien teosta tuli hänelle tärkeitä, pieniä omia hetkiä. – Jokin asia saattoi häiritä mua, enkä osannut antaa sille edes nimeä. Kun otin kuvia lehdistä ja laitoin ne johonkin järjestykseen, jotakin tuntui aina ratkeavan, Viitala kertoo. Vastaavalla tavalla hän työskentelee yhä, nykyään mitä moninaisempien materiaalien kanssa. Ennen näyttävien hahmojen syntymistä Viitala uupui pahasti. Hän kävi suutarikoulua Kankaanpäässä, pyöritti perhearkea ja remontoi kotitaloa. Yhtälö oli liikaa, ja hän joutui keskeyttämään opinnot. Hän liittyi Tampereella taideterapiaryhmään, josta tuli hänelle tärkeä. Siellä hän oivalsi, ettei taidetta tehdessä tarvitse tietää mitään tai ymmärtää, mitä on tekemässä. – Otin vain jonkin pohjan, vaikkei itselläni ollut mitään aavistusta, mitä olen tekemässä. Luotin siihen, että jokin minussa tietää, mitä teen, ja mitä siitä tulee. Viitala siteeraa onnenkeksi-mietelausetta: ”Tee mitä voit siellä, missä olet ja sillä, mitä sinulla on”. Elämä pakotti hänet sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen oli pakko alkaa tehdä jotakin. Hän ei yhtään tiennyt, mihin ryhtyisi ammatillisesti. – Ajattelin, että olen heittänyt urani romukoppaan, eikä mulla ole täällä mitään, ei sukua, ei ystäviä, talo on remontissa ja itse olen aivan uuvuksissa. Jotenkin mun täytyi pelastaa itse itseni, Viitala toteaa. Ympärillä oli erilaisia materiaaleja ja niistä hän saattoi alkaa luoda jotakin. Aluksi hän ihmetteli itsekin kättensä jälkiä: Mitä nämä tyypit oikein ovat? Jälkikäteen töille löytyi kuitenkin selityksiä. Viitala alkoi etsiä tietoa erilaisista myyteistä ja mytologioista ja havaitsi niiden henkilöissä yhtäläisyyksiä itse luomiinsa hahmoihin. – Aika jännää. Miten pystyn tekemään myyttisiä hahmoja, joista ei ole koskaan edes kuullutkaan? Vasta jälkikäteen huomaan yhtäläisyydet. Meihin on ikään kuin sisäänkirjoitettu myytit ja arkkityypit, Viitala sanoo. Esimerkiksi hänen uusin työnsä on nimeltään Ananke , kreikkalaisen mytologian välttämättömyyden jumalatar ja kohtalon henkilöitymä, jota on palvottu 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Teosta tehdessään Viitala ihmetteli itsekin siihen tulevia yksityiskohtia, kuten nukenpäitä. Kun hän luki Ananken tarinan, hän päätti nimetä työnsä jumalattaren mukaan. Nukenpäät ovat seireeneitä, jotka lauloivat läpi ajan verkon, jota Ananke kutoi. – Oli pöljä olo, kun kaivoin kaapista matkamuistonukkeja ja aloin leikata niiltä päitä irti. Mieli on välillä aika koetuksella. Se yrittää sanoa, että tämä on ihan tyhmää. Silloin jokin minussa inttää vastaan ja sanoo, että niiden päiden pitää mennä siihen teokseen. Viitala kiertelee paljon kirpputoreilla etsimässä kierrätysmateriaalia, jota hän käyttää teoksissaan: esimerkiksi mallinukkeja, kankaita, tapetteja, leluja ja koruja. Tavaraa hankkiessaan hän ei vielä tiedä lainkaan, mitä siitä syntyy. Hän kertoo vertauskuvana työskentelylleen tarinan luurankonaisesta erakkona erämaassa. Nainen alkaa kerätä erilaisia luita. Viimein niistä on koossa kokonainen luuranko. Nainen alkaa laulaa luomishymniä ja herättää luut eloon. Näitä veistoksia on ollut esillä vasta kahdessa näyttelyssä. Viitala teki alunperin taidettaan suljettujen ovien takana vain itseään varten vailla ajatustakaan niiden esille laittamisesta tai myymisestä. Ensi kertaa teokset olivat esillä näyttelyssä Riuttalan vanhalla koululla Laviassa. Siellä ne näki viikon aikana 450 henkeä. – Sitä ennen tunsin, että mut on viskattu tänne perimpään nurkkaan ja syvimpään metsään, enkä ole enää olemassa tässä maailmassa. Näyttelyn jälkeen tuntui siltä, että olen olemassa ja pystyin näyttämään millainen olen, millaista minusta syntyy ja millä tavalla ajattelen. Olen löytänyt aidon itseni. Etsitään taiteilijoita Satakunta on ITE-taiteen luvattu maakunta Hanna Viitala on yksi Satakunnan ITE-taiteen kartoituksessa mukana olevista taiteilijoista. Kartoitusta tekevä Veli Granö on käynyt kuvaamassa Viitalan teoksia ja työskentelyä sekä haastattelemassa häntä. ITE tulee sanoista itse tehty elämä. Granö toteaa, että puhtaimmillaan ITE-taiteella on selvä suhde taiteilijan elämäntarinaan, kuten Hanna Viitalalla. Elämä ja taiteentekeminen limittyvät toisiinsa. Se ei ole erillinen harrastus vaan olennainen osa ihmisen kehitystä ja persoonaa. – Taidetta tehdään sen takia, että elämä saadaan kasaan, luodaan itse uudelleen taiteen kautta. Monesti siihen liittyy vaikeita kokemuksia. Se on omaehtoista taideterapiaa, Granö sanoo. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita ja omaperäisiä tekijöitä. Satakunta on yksi viimeisistä maakunnista Suomessa, jossa Maaseudun sivistysliiton ITE-kartoitusta tehdään. Granölle on toistaiseksi tehty ”ilmianto” 36 taiteilijasta maakunnassa. – Työ on vasta alussa, ja meillä on jo näin paljon taiteilijoita. Tästä kartoituksesta tulee luultavasti taiteilijarikkain. Olen aina tiennyt, että täällä Satakunnassa on paljon taiteilijoita, Granö toteaa. Hänen mukaansa kyse on kulttuurisesta erosta. Rannikkoseudulla on perinteisesti ollut paljon kansantaiteilijoita. Esimerkiksi Pohjanmaalla heitä on myös paljon. Satakunnassa tästä Maaseudun sivistysliiton ja Leader-yhdistysten rahoittamasta hankkeesta ovat jättäytyneet pois Eura, Köyliö ja Säkylä. Granö on siitä pahoillaan. Kyseisiltä alueilta on toistaiseksi vinkattu kuudesta taiteilijasta, jotka uhkaavat nyt jäädä kartoituksesta pois. Kartoitusta tekee Satakunnan alueella Granön lisäksi Elina Vuorimies . Taiteilijoiden haastatteluja ja kuvia teoksista julkaistaan hankkeen Facebook-sivulla ITE Satakunnassa. Ne talletetaan yleisön ja tutkijoiden käyttöön myös Finna -järjestelmään. Vinkkejä ITE-taiteilijoista voi lähettää kartoittajalle osoitteeseen: veli.grano@msl.fi. Hanna Viitalaa voi seurata Instagram-tilillä villiviita.