Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

100-vuotias Kauko Seppä Sastamalasta muistelee sotavuosia – ”Ensimmäinen joulu Nurmoilassa jäi erityisesti mieleen”

Kauko Erkki Fabian Seppä syntyi Tyrväälllä Liuhalan Sepällä 3. elokuuta 1919. Vanhemmat olivat Otto Fabian Seppä ja Lyyli Maria o.s. Pirttilä. Kauko Seppä liittyi Tyrvään Suojeluskuntaan täytettyään 17 vuotta, jolloin hän saattoi tutustua varsinaisiin aseisiin. Suojeluskunnan harjoituksissa hän oli useita kertoja muun muassa Punkalaitumella, kahtena kesänä Ravannin leiripäivillä, jossa monien muiden joukossa oli joka vuosi harmaapää "Parkanon Parooni". Seppä määrättiin viestikoulutukseen Asevelvollisuuskutsunnoissa Kauko Seppä oli 19. syyskuuta 1939, jolloin hänet määrättiin maaliskuussa 1941 alkavaan viestikoulutukseen jv. 3:een Riihimäelle. Siihen asti hän oli oppilaana myös Päivölän maamieskoulussa, jossa huonetoverina oli Osmo Mäkitalo Tyrväänkylästä. Talvisodan aika kului lähinnä vartiotehtävissä kotiseudulla, mutta viestikoulutus jatkui Mikkelin kasarmilla viestipataljoona ykkösessä, joka toimi myös Mäntyharjulla. Opetusvälineinä oli vain kaksi puhelinta ja kelallinen johtoa. Koska Kauko Seppä joutui käyttämään silmälaseja, hänet määrättiin pataljoonan esikuntaan lähetiksi. Päivät kuluivat joutuisasti postia kirjaten ja kuljettaen postiin ja komppanioihin. Kantahenkilöiden palkkarahat sinetöitiin viidellä lakkasinetillä. Juhannuksen edellä oli maaottelumarssi, jolloin kaikki kansa oli liikkeellä. Kauniina kesäsunnuntaina tie oli väkeä täynnä "ja lahnatkin pitivät häitä sillan kupeessa". Toipumislomalta kohti rajavyöhykettä Vähän ennen juhannusta 1941 Kauko Seppä tunsi olonsa huonoksi ja poikkesi varuskunnan sairaalaan, jossa päivystämässä ollut tyttö mittasi kuumeen ja kutsui paikalle lääkärin. Tämä totesi sairaudeksi umpisuolen tulehduksen ja tilasi pirssin Mikkelin lääninsairaalaan. Leikkaus tehtiin vielä samana iltana. Tuosta juhannuksesta Kauko Seppä ei muista mitään, mutta hän toipui ja sai kaksi viikkoa toipumislomaa. Loman jälkeen seurasi siirtyminen Laatokan Karjalaan kohti rajavyöhykettä ja Pitkäärantaa, jossa sodan äänet kuuluivat jo lähempänä ja selvemmin. Venäläiset olivat jättäneet rakentamiinsa korsuihin ampumatarvikkeita. Niistä heitettiin läheiseen järveen käsikranaatteja, mutta yhtään kalaa ei saatu. Korpivaelluksen aikana tutustuttiin myös saksalaisiin aseveljiin. He olivat fiksua ja hyvin kurinalaista joukkoa, ei ollenkaan suomalaisten tapaisia. Suomalaiset sotilaat kadehtivat saksalaisten konjakkeja ja muonia, joita he tarjoilivat. Myöhemmin suhteet viilenivät, kun suomalaiset kävivät varkaissa heidän varastollaan. Pitkässärannassa viivyttiin pitkään, kunnes tie Aunukseen avautui. Majoituttiin Nurmoilaan kaksikerroksiseen taloon. Pataljoonan komentajaksi tuli nyt majuri Hämeen-Anttila, majuri Torniaisen tilalle. Nurmoilan kasarmilla oli komppanioitten lisäksi viestikenttämakasiini, erikoispuhelinjoukkue sekä varus- ja jalkinekorjaamot. Viesti- ja muonituslottia oli parhaimmillaan yli 80. Ensimmäinen joulu jäi erityisesti mieleen. Lotat laittoivat jouluaterian, jossa oli riisipuuroa ja rusinoita tarjolla. Joululaulujakin laulettiin. Kauko Seppä sai eräänä jouluiltana kuljetettavakseen viluisen tytön, joka sanoi nimekseen Eeva Kaarina Volanen. Tyttö oli Aunuksen teatterin näyttelijä. Nurmoilan ja Aunuksen teatteriesitysten lisäksi myös elokuvia esitettiin. Venäjällä syntyneet Rumtjatsev ja kumppanit olivat siinä mestareina. Kapteeni Teppola tuli Nurmoilan väliaikaiseksi komentajaksi ja hänen jälkeensä kapteeni Autero, joka toimikin tehtävässä sodan loppuun asti. Vapunpäivänä kovien pommitusten keskellä Ankaran talven 1941–1942 jälkeen kevät saapui nopeasti ja kauniina. Siitä tuli kuitenkin katastrofi, kun viestipataljoona joutui kovaan pommitukseen vapunpäivänä. Ilmahälytyksestä ja ilmatorjunnasta huolimatta valtaosa katselijoista jäi paikoilleen, kun takalinjoilla ei ollut totuttu maastoutumaan. Kuului hirveitä räsähdyksiä. Rakennuksia tuhoutui kuin tikkukasoja. Toimistokersantti seisoi järkyttyneenä kihlattunsa Irja Kyllästisen ruumiin vieressä. Kihlatulta oli päälaki kokonaan irronnut. Komppanianpäällikkö luutnantti Sarrila piteli suupieltään, jossa näkyi vähän verta. Hetken päästä hän alkoi horjua ja hän menetti tajuntansa ja kuoli. Keittiölotta Esteri Rautiainen oli saanut sirpaleen reitensä läpi. Pommituksen jälkeen upseereille tuli kiire etsiä rauhallisempi paikka ja se löytyikin parin kilometrin päästä järven rannalta. Hiekkarannalle pystytettiin pahviteltat ja elämä oli muutoinkin leppoisaa, kuin sotaa ei olisi ollutkaan. Kerran, kun lotat menivät uimaan, sotilaat kerääntyivät rantaan varmistamaan, ettei kukaan huku. Kun sotilaat eivät pyynnöistä huolimatta poistuneet, lotat nousivat yhteisellä päätöksellä vedestä, kukin syntymäasussaan. ”Alkoi kiireellinen vetäytyminen luovutettavalta alueelta” Syksyn tultua saatiin majapaikaksi jo keisarivallan aikana rakennetun rikkaan kauppiaan kaksikerroksinen talo Sutalan kylästä, joka sijaitsi pari kilometriä Aunuksesta Mäkriälle päin. Seuraavat ajat kuluivat rauhallisesti, kunnes vuonna 1944 Saksan rintamilta alkoi kuulua tappiotietoja. Heinäkuun 10. päivänä venäläiset aloittivat suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. Siivottiin tutuksi tullut talo Sutalan kylässä ja sijoituttiin aluksi Äänislinnaan johtavan tien varteen. Varsinkin venäläisten lentotoiminta vilkastui ja he nousivat maihin Viteleessä, kun suomalaisen armeijakunnan johto nukkui ruususen unta ollen lähinnä ympäri päissään. Viteleessä jäi yhden divisioonan kalusto junaan, kun sitä oltiin siirtämässä Kannakselle. Aunukseen jäi myös suuri osa armeijan raskasta kalustoa. Viestipataljoona onnistui vetäytymään metsäteitä pitkin, vaikka ilma oli täynnä maataistelukoneita. Päädyttiin Rajakonnun autiokylään, jonka Stalin oli tyhjentänyt jo 1930-luvulla. Siirryttiin vähitellen Salmin pitäjään ja sen jälkeen tehtiin pitempi loikka Läskelän paperitehtaan tuntumaan rauhallisissa oloissa. Rintamat vakiintuivat tällä leveysasteella Uuksun-Pitkärannan vaiheille, mutta vähän pohjoisempana jatkui vielä kova painostus. Onneksi linjat pitivät rauhanhuhujen samalla voimistuessa. Alkoi kiireellinen vetäytyminen luovutettavalta alueelta. Tanssittiin, vaikka huvit oli kielletty Matka jatkui Savonlinnaan ja entisten tehtävien lomassa alkoi tutustuminen siviilielämään. Tanssejakin järjestettiin ja niihin osallistuttiin, vaikka huvitilaisuudet oli periaatteessa kielletty. Aika kävi Savonlinnassa pitkäksi, kun kotiuttamista jo odotettiin. Keskeiset varusteet luovutettiin Heinolassa. Vain vaatekerta ilman manttelia sai jäädä. Tiivistelmänä voi todeta, että viestipataljoona, jonka vahvuus oli noin 700 miestä ja 80 naista, selvisi sodasta yllättävän vähin tappioin. Joitakin pikkukahakoita lukuun ottamatta se ei joutunut rintamavastuuseen, ei edes Viteleen vastaiskuun. Kokonaistappioiksi muodostui noin 30 kaatunutta, joista kolmannes oli lottia. Kauko Sepän alkuperäistekstistä muokannut vävy FM Reino Nummi