Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Punainen lista hämmentää Sastamalassakin – Katso upeat luontokuvat

Suomen Ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön uusin uhanalaisarviointi, Punainen lista 2019, on hämmentävää luettavaa maakunnan parhaalla lintualueella Sastamalassa. Julkaistu uhanalaisuusraportti on ollut 180 maan parhaan lajistoasiantuntijan kahden vuoden urakka. Lista sisältää arvion lähes 22500 lajin uhanalaisuudesta. Maassamme pesivistä 246 lintulajista 86 luokiteltiin uhanalaisiksi, lisäksi 34 lajia määriteltiin silmälläpidettäviksi. Äärimmäisen uhanalaisiksi eli korkeimman häviämisluokan lajeiksi nostettiin nyt peltosirkku ja punasotka suokukon lisäksi. Kultasirkku todettiin jo maasta hävinneeksi lajiksi. Peltosirkusta, entisaikojen kaikkien peltoaukeitten tyyppilajista, viimeiset Sastamalan havainnot ovat keväältä 2015 ja 2016 – silloinkin vain yhdestä laulavasta koiraasta Keikyän Villilässä. Punasotkasta on kuitenkin peltosirkkua enemmän havaintoja viime vuodelta Kiikoisten Kuorsumaanjärveltä ja Karkun Nohkuanlammelta, mutta pääasiassa koiraista. Viimeiset poikuehavainnot ovat kesältä 2016. Kosteikkojen laadun heikentymistä pidetään merkittävänä syynä, mutta liian vähälle huomiolle vesilintukantojen vähentyessä on jäänyt petojen saalistus. Tukka- ja punasotkat, telkät ja nokikanat eivät saa lentoon yleensä montakaan poikasta, monesti ei ainuttakaan, sillä pienten untuvikkojen saalistusarmeija on liian suuri: minkki, supikoira, kettu , jättihauet, kurki, harmaahaikara, varislinnut, harmaalokki... Suokukkoa, pohjoisten aapasoiden kahlaajaa, tavataan Sastamalassa kevät- ja syysmuutolla, parhaimpina havaintopaikkoina Stormin altaat ja Vaunujoki. Erittäin uhanalaiseen luokkaan kuuluvat lajit, joihin katsotaan kohdistuvan erittäin suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa. Näistä lajeista Sastamalassa tavataan tukkasotka, mustakurkku-uikku, nokikana, selkälokki, huuhkaja, tervapääsky, törmäpääsky, räystäspääsky, hömötiainen, varpunen ja viherpeippo. Nokikanan tilanne kohtuullinen Nokikanan tilanne on Sastamalan monipuolisissa lintuvesissä vielä kohtuullinen, ja paljon parempi, kuin maakunnassa yleensä, sillä viime kesänä nokikanan pesinnät todettiin Kuorsumaanjärvellä, Vehmaanlahdella, Houhajärvellä, Karkunkylänlahdella ja Vanhankirkonniemellä. Hömötiaisen, entisen metsiemme peruslinnun, taantuminen huolestuttaa. Syynä pidetään metsäelinympäristöjen heikentymistä, erityisesti lahopuuston vähäisyyttä. Hömötiaisen taantuminen näkyy hyvin talvilintulaskennoissa, sillä Houhajärven ja Karkun laskennoissa hömötiaisia löytyi enää yksi kummaltakin reitiltä. Sen sijaan sinitiaisia laskettiin Karkussa 65 ja talitiaisia 55. Nämä kaksi tiaista ovat todellisia menestyjiä ja sinitiaisenkin kanta on monikymmenkertaistunut talviruokinnan ja pöntötyksen avulla. Merikotka- ja valkoselkätikkakanta kasvaa Huolestuneessa uhanalaisuuskeskustelussa unohtuu usein, että monilla lintulajeilla menee entistä paremmin. Ruokinnoilla näkee tali- ja sinitiaisten, pikkuvarpusten, mustarastaiden ja pyrstötiaisten lisääntymisen. Naakkakanta on kasvanut viljelijäväestölle maanvaivaksi, eikä merimetsollekaan paljon ystäviä löydy, kun kanta on muutamassa vuodessa noussut yli 20 000 pariin. Valkoselkätikka on ohittanut pahimman uhanalaisvaiheensa, sillä viime vuonna maassa varmistui 220 parireviiriä ja 140 pesintää. Pirkanmaalla löytyi 6 valkoselän pesintää, ja laji pesii todennäköisesti myös Sastamalassa. Laulujoutsen oli 50-luvulla sukupuuton partaalla, mutta nyt kansallislintu pesii koko maassa. Kanta on yli 10 000 paria ja Sastamalassakin pesivä parimäärä on yli 40. Merikotka kuvastaa luonnonsuojelun merkitystä. Kun vuonna 1975 kuoriutui vain neljä merikotkan poikasta, vuonna 2018 luku oli jo 450. Viime vuonna Pirkanmaalla varmistui kuusi merikotkan pesintää. Yksi pesintä oli myös Sastamalassa, jossa merikotka jo hautoo pesällään. Kurki on malliesimerkki siitä, kuinka lintulajit pystyvät muuttamaan pesäpaikkavaatimuksiaan. 60-luvulla kurkikannan arveltiin romahtavan soiden laajamittaisen ojituksen vuoksi. Kurki kuitenkin sopeutui uusiin ympäristöihin, ja on nykyään Sastamalassakin kaikkien lintujärvien ja kosteikkojen vakioasukas. Koko maan kanta lähentelee jo 50 000 paria. Myös kaulushaikaran bassomainen sumutorvi kaikuu nykyään kaikkialla Sastamalan ruovikkorannoilla, missä kaulushaikara pesii usein kurjen, laulujoutsenen ja ruskosuohaukan lähinaapurina. Kaikki menestyjiä. Tuulihaukka ja kalasääski ovat nykyään erittäin elinvoimaisia tehokkaan pönttö- ja tekopesärakentamisen seurauksena. Myös lintukartta monipuolistuu, sillä uusina lintulajeina Sastamalassa pesivät merikotkan lisäksi myös merihanhi, valkoposkihanhi, meriharakka ja eteläisten lajien levittäytyessä yhä pohjoisemmaksi ehkä viiksitimali ja jalohaikara jo tänä vuonna. Suodenniemikin mukana isojen lintujen muuttojuhlassa Sastamala on maakunnan paras paikka havaita paitsi harvinaisuuksia, myös suuria määriä muuttavia kotkia, hanhia, joutsenia ja kurkia. Muuttonäyttämöllä ovat pääosassa olleet nyt erityisesti hanhet, ja kurkien päämuuttoa odotellaan huhtikuun loppupuolella. Suurimpia, useitten satojen metsä- ja tundrahanhien muuttokertymiä on laskettu maaliskuun lopulta alkaen Keikyän Villilässä, Vammalan Vaunujoella ja Vammalan Roismalan aukealla. Viime lauantaina päivitin muuttolintutilannetta Sastamalan pohjoisosassa, entisen Suodenniemen kunnan alueella, jonka seuranta on ollut Sastamalassa vähän katveessa: hanhia, joutsenia, kurkia sielläkin kaikkialla... Laulujoutsenia lepäili, tankkasi ja loiloitti matalan Kirjasjärven pohjoispäässä valtavana valkoisena laumana 253 yksilöä ja Koivuniemenjärvellä laskin 124 joutsenta. Suodenniemen Taipaleen pelloilla laidunsi 176 tundra- ja metsähanhea aivan maantien reunassa. Kannattaa pysäyttää auto ja nauttia arktisista vieraista, ennen kuin ne kohta jatkavat matkaansa. Tundrahanhi on ollut todellinen kevään yllätys, sillä keväisin lajista ei sisämaassa paljon havaintoja tehdä, toisin kuin syksyisin. Tundrahanhi pesii Luoteis-Venäjällä ja Siperian tundralla, lähimmät pesimäalueet ovat Barentsinmerellä. Koivuniemenjärven rantapellot molemmin puolin järveä olivat täynnä metsä- ja tundrahanhia, eikä niiden tarkka laskenta ollut helppoa, sillä lintuja oli myös koko ajan ilmassa ja etelästä saapui tauotta pieniä hanhiparvia rantapelloille. Hanhimääräksi laskin 745 metsä- ja tundrahanhea, mutta todennäköisesti määrä oli vielä paljon suurempi. Tuulihaukka palasi Nokkakylän pelloille Itselleni mieluisin havainto oli monivuotisen rengastuslajini tuulihaukan palaaminen Vammalan Nokkakylän pelloille talvehtimisalueiltaan Pohjois-Afrikasta. Tuulihaukka kävi heti tarkastamassa ja varaamassa laittamani pesäpöntön, jossa se joka vuosi on kasvattanut uusia tuulentallaajia. Tervetuloa takaisin.