Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tyrväässä vai Tyrväällä?

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna vierailin Vammalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä, kuten olen tehnyt 35 vuoden ikään ehtineen tapahtuman alusta lähtien lähes joka kesä. Päivät onnistuivat jälleen hyvin, mistä onnittelut ja kiitokset päivien järjestäjille ja Sastamalan kaupungille. Kirjapäivillä tapasin tietysti myös monia vanhoja tuttuja, joiden kanssa muisteltiin yhdessä elettyjä kouluaikoja ja samalla pohdittiin rakkaaksi koetun ympäristön nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kaupungin sivistys- ja talouselämän lisäksi keskusteluissa nousivat esiin alueen maantieteellinen sijainti ja luonto sekä, kuinkas muuten, nimistö. Ehkä hiukan yllättäen viimeksi mainitsemiini asioihin kiinnittivät saman viikon Tyrvään Sanomissa huomiota myös Eetu Lehtinen pääkirjoituksessaan ja Antti Salminen kolumnissaan. Salminen nosti, ehkä huumorin pilke silmäkulmassa, joskus kiihkeäksi väittelyksikin kasvavan nimikeskustelun aiheeksi hyvin sopivan kysymyksen: pitääkö sanoa asuvansa Tyrväällä vai Tyrväässä. Kysymys ei ole uusi. Vuosikymmeniä sitten tyrvääläissyntyinen kielentutkija Niilo Ikola mainitsi, että häneltä kysytään usein, sanovatko syntyperäiset tyrvääläiset Tyrväässä vai Tyrväällä. Ikola sanoi aina vastanneensa, että eivät he sano kummallakaan tavalla. He sanovat Týrvääsä. (Tyrvään vanhassa murteessa inessiivi-sijan päätteessä on vain yksi s ja ääntämiseen kuuluu lisäksi tietty intonaatio eli nuotti.) Kysymykseen ja Ikolan leikkisään vastaukseenkin sisältyy kuitenkin paikannimien taivutukseen liittyvä aito ongelma. Miksi toiset paikannimet taipuvat sisäpaikallissijoissa, kun taas toiset, jopa rakenteeltaan samanlaiset, taipuvat ulkopaikallissijoissa, esimerkiksi Laviassa mutta Luvialla, Kankaanpäässä mutta Koskenpäällä. Sitten on vähäisempi joukko sellaisia paikannimiä, jotka taipuvat sekä sisä- että ulkopaikallissijoissa, esimerkiksi Vesilahdessa tai Vesilahdella. Kokonaisuutena nimen taivutustyypin määräytyminen tai valinta on hyvin moniulotteinen asia, eikä sitä varsinkaan vanhojen nimien osalta voida läheskään aina aukottomasti selittää. Nimen rakenteen ohella sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttöön vaikuttavat myös nimen alkuperäisen tarkoitteen luonne eli nimen sisältö ja käyttöyhteys, samoin näissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset ja tapauksittain vielä muutkin seikat. Valaisen asiaa lyhyesti Tyrvää-nimen osalta. Keski- ja uuden ajan taitteen (1400 - 1500) asiakirjoissa nimimuotoina esiintyvät yleensä Tyrvää ja Tyrväjä, joskus Tyrväntä. Viime vuosisadan alun paikannimitutkimuksissaan tunnettu tyrvääläissyntyinen professori Heikki Ojansuu esitti Tyrvää-nimen lähtömuodoksi verbikantaisen tekijännimijohdoksen Tyrvääjä, joka alueen murteissa tapahtuneen kehityksen myötä on ensin lyhentynyt muotoon Tyrväjä ja sitten edelleen muotoon Tyrvää (vrt. Lousaja > Lousaa, Vataja > Vataa, Kylväjä > Kylvää). Johdoksen kannaksi ei rakenteensa puolesta sovi Ojansuun mainitsema toistuvaa tekemistä ilmaiseva tyrviä-verbi, vaan kantana on tämän verbin edellyttämä kerrallista tekemistä ilmaiseva tyrvätä, jonka merkityksiä ovat tuupata, tyrkätä, tönäistä. Ojansuun mukaan Tyrväjä olisi alkuaan voinut olla paikan asukasta, siis henkilöä tarkoittava tekijännimi samaan tapaan kuin kylväjä. Ojansuu itse piti yhdistelmänsä heikkoutena sitä, että vanhastaan Tyrvää taipuu alkuaan paikkaa tarkoittaneiden nimien tavoin sisäisissä paikallissijoissa (Tyrväässä, Tyrväästä, Tyrvääseen) eikä ulkoisissa paikallissijoissa, kuten alkuaan henkilöä tarkoittaneet nimet yleensä taipuvat. Olennaista Tyrvää-nimen alkuperän selvittämisen kannalta onkin, että toisin kuin Ojansuu arveli, Tyrväjä-nimen tarkoitteena ei ole ollut henkilö vaan elollistettu koski. Kyseessä on siis alun perin ollut luontonimi, mistä luontevasti selittyy myös nimen taipuminen sisäisissä paikallissijoissa. Toisaalta, kuten tiedämme, koskien elollistaminen on hyvin tavallista varsinkin kuvailevassa kielenkäytössä: elollisten olentojen tavoin kosketkin torisevat. tyrisevät, soittavat, laulavat, tanssivat, keinuttavat, tuuppivat, potkivat, kaatavat, nukkuvat, kuorsaavat, heräävät jne. Omissa tutkimuksissani olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että monet nykyisen Sastamalan seudunkin vanhimpaan tunnettuun nimikerrostumaan kuuluvat paikannimet liittyvät vesistöihin ja niiden läheisyyteen. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että täällä vanhoina aikoina juuri vesistöt ovat olleet ihmisten tärkeimpiä kulkuväyliä ja myös elättäjiä. Niin vesillä liikkujien kuin kalastajienkin kannalta ensisijaisia kohteita ovat olleet kosket, joten niiden monipuolinen tunteminen on ollut elintärkeää. Varsinkin isojen ja jostakin syystä tavanomaisista poikkeavien koskien nimeämisessä on perusteeksi monesti otettu kosken muoto tai voima tai mahdollisuuksien mukaan jokin kosken luonnetta kuvaava erityispiirre. Niinpä todennäköisesti juuri liikkumisen kannalta tärkeäksi koetun nostavan ja keikauttavan luonteensa perusteella Tyrvääjäksi on nimetty se koski tai koskijakso, josta laajan vesistöalueen Liekoveteen kokoamat virtaamavedet ovat vyöryneet Kokemäenjokeen. Tätä taustaa vasten selittyy luontevasti myös Ojansuunkin mainitsema ja ainakin minun kouluaikaani asti säilynyt mutta merkitykseltään hämärtynyt ikivanha tyrvääläinen sanonta "antaa Tyrvään jokapäiväistä", jota lausuttaessa toiselle annettiin polvella töytäisy takapuoleen. On ilmeistä, että tapa ja sanonta periytyivät ajalta, jolloin Tyrvääjäkoski antoi vesillä liikkujille kunnon töytäisyjä. Kannattaa huomata, että samaan Liekoveden eteläpään koskiryhmään ovat kuuluneet myös Kinkonen eli Kinkosenkoski ja Kupperi eli Kupperinkoski, jotka nekin on nimetty samaan tapaan kosken nostavan ja keikauttavan luonteen perusteella (vrt. kinko = mäki, töyssy; kuperkeikka = keikahdus, pyörähdys). Alun alkaen koskennimeksi annettua ja tunnistettua Tyrväätä alettiin vähitellen käyttää kosken lähiympäristön ja siihen syntyvän asutuksen nimenä eli Tyrvää muuttuikin asutusnimeksi. Asutuksen vakiintuessa Tyrväästä tuli kylännimi, ja myöhemmin se yleistyi vielä laajemman alueen eli ympäröivän pitäjän nimeksi. Kiinteän asutuksen synnyn ja vakiintumisen myötä vastaavanlainen kehitys, jossa alkuperäinen luontonimi on siirtynyt asutusnimeksi, koskee suurta joukkoa vanhoista keskeisistä paikannimistämme. Alkuaan koskennimeksi annetun Tyrvään luonnollinen taivuttaminen sisäpaikallissijoissa oli lähiseuduilla jo niin kieleen vakiintunut, että se jäi elämään asutusnimeksi muuttumisen jälkeenkin. Sisäpaikallissijaisia muotoja Tyrväässä, Tyrväästä, Tyrvääseen ovat paikkakunnan tunnetuista kielentutkijoistakin johdonmukaisesti käyttäneet Antero Varelius , Heikki Ojansuu, Niilo Ikola ja Pertti Virtaranta , ja samoin ovat tehneet ja tekevät edelleen monet syntyperäiset tyrvääläiset ja lukuisat ulkopuolisetkin. Toisaalta luullakseni suurin osa ulkopaikkakuntalaisista ja myös monet nykyiset tyrvääläissyntyisetkin ovat alusta lähtien tottuneet käyttämään ulkopaikallissijaisia muotoja Tyrväällä, Tyrväältä, Tyrväälle, jotka ovat aina kuuluneet minunkin kielenkäyttööni. Jossakin määrin havaittavaa ulkopaikallissijojen käytön lisääntymistä myös paikannimistössä tukee kielessämme viime vuosikymmeninä yleisemminkin tapahtunut vastaava kehitys. Niinpä ollaan töissä tehtaalla, juhlitaan laivalla, lähdetään kotiin toimistolta, ostetaan hallilta, kokoonnutaan koululle ja pyydetään harjoittelijaksi korjaamolle. Osaksi tässä ulkopaikallissijojen lisääntyvässä käytössä voidaan nähdä vieraiden kielten vaikutusta, mutta paljolti kyse on taivutuspäätteen tarkentamasta ilmauksen merkityksestä. On hiukan eri asia, yövytäänkö mökissä vai mökillä, lähdetäänkö hotellista vai hotellilta, kokoonnutaanko kirkkoon vai kirkolle. Kieliyhteisöään palveleva elävä kieli on jatkuvien muutosten alainen, sillä se mukautuu kaikkiin käyttäjäyhteisössään ja sen elämänpiirissä tapahtuviin muutoksiin. Muutokset heijastuvat myös paikannimiin. Edellä jo totesin, että kotimaistenkaan paikannimien taivutuksesta ei voida antaa kovin pitkälle ulottuvia yleispäteviä ohjeita. Paikallisen väestön noudattama käytäntö on lähtökohtaisesti oikea ja sitä on arvostettava, mutta aina se ei ole yksiselitteinen eivätkä ulkopuoliset voi sitä läheskään aina tuntea. Yleiskielen käyttäjän helpoin ja samalla varmin keino onkin turvautua luotettavien kielioppaiden ja ajankohtaisten paikannimiluettelojen antamiin tietoihin. Mikä sitten on vastaukseni otsikon kysymykseen? Molemmat muodot ovat oikeita ja käyttökelpoisia. Kummastakin huokuu aitoa Tyrvään voimaa. Kiistellä niistä silti voidaan! Edellinen taivutus Tyrväässä juontuu vuosituhansien takaisesta vapaana myllertävästä koskesta mutta alkaa kaikessa jämäkkyydessäänkin osoittaa jo hiukan vanhuuden merkkejä. Vanha, perin vanha, joskin edellistä nuorempi on myös jälkimmäinen taivutus Tyrväällä, joka on jo noussut alkukoskesta rannalle ja vapautunut kovimmista pyörityksistä. Pontevuudestaan huolimatta jälkimmäinen taivutus saattaa nykykäyttäjästä tuntua ehkä hiukan edellistä kesymmältä, vähän samaan tapaan kuin nykyinen koski edeltäjäänsä verrattuna. Vanhoja paikannimiä sekä niihin liittyvää asutus-, talous- ja kulttuurihistoriaa suuresti arvostaen lähetän hyvän keskikesän toivotukset Sastamalan kaupunkiin kaikille Karkussa, Keikyässä, Kiikassa, Kiikoisissa, Mouhijärvellä, Suodenniemellä, Tyrväässä, Tyrväällä, Vammalassa ja Äetsässä asuville sekä erikseen vielä kaikille Tyrvään Sanomien lukijoille! Kirjoittaja on kielentutkija ja emeritusprofessori.