Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tähtipölystä tähtipölyksi – ”Kannattaako kokeilua jatkaa, olemmeko sen arvoisia?”

Maasta olet sinä tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Näin ajatellen maallisen tomumajamme matka ei ole pitkä, mutta tietoisuuden, ajattelun kautta se pitenee käsittämättömyyksiin, vaatimattomimmillaankin. Niinpä päivitän: tähtipölystä olet sinä tullut, tähtipölyksi sinun pitää jälleen tuleman. Saan näin enemmän tilaa juuri tuolle tietoisuudelle, mielelle, sielulle. Kautta aikojenhan ihminen on kehitellyt tuonpuoleisen pelossaan erilaisia skenaarioita myös sielunsa varalle, uskontoja. Maailmankaikkeudessa, avaruudessa pimeine aineineen ja energioineen, mustine aukkoineen, madonreikineen on äärtä ja laitaa jos minkälaisille sielunvaelluksille, tihentymisille ja räjähtämisille. Sinne mahdumme sujuvasti sieluinemme. Mutta olemmeko yksin maailmankaikkeuden syräisessä kolkassa? Mikäli mitään ymmärrän todennäköisyydestä, emme ole. Jos olisimme, olisimme ihmeitten ihme. Avaruudessa on paljon, todella paljon eksoplaneettoja, kuita ja muita taivaankappaleita, joissa vallitsevat elämän synnylle otolliset olosuhteet. Eikä sitä paitsi elämä maapallon tapaan liene ainoa elämän muoto, eikä varsinkaan ihmisen hahmo ainoa älyllisen elämän tyyssija. Mikä estää elämän elämästä vaikkapa kaasuna, ei mikään. Aineen ja energian häviämättömyyden laki, tosin itsemme määrittelemä luonnonlaki, ennakoi myös ennen näkemättömiä odottamattomia mahdollisuuksia, joita emme osaa edes kuvitella. Onko jokin avaruuden olomuoto tai olio, meitä viisaampi, kenties jo käynyt meitä moikkaamassa, emme tiedä. Tai liikkuuhan ufoista vaikka mitä havaintotietoja, muun muassa Nasan arkistoissa. Eli varauma tähänkin. Mutta ehdimmekö perustaa edes lähiavaruuteen siirtokuntia, ennen kuin tuhoamme eldoradomme? Siihen moni uskoo, itse en. Emme ehdi ainakaan omin voimin. Eri asia on, jos olemmekin jonkinlainen laboratorio tai akvaario, ja jotkut jossain paraikaa miettivät, kannattaako kokeilua jatkaa, olemmeko sen arvoisia.