Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Hihasta kiinni -haastattelussa Garage Cafén Reijo Penna: ”Kaikki eivät ymmärrä kahvilani rosoista estetiikkaa”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Nimeni on Reijo Penna . Olen 64-vuotias Itä-Suomesta Vammalaan päätynyt yrittäjä. Pyöritän Sastamalankadun varressa 50-lukua henkivää Garage Caféa. Teen myös erikoisnuorisotyötä nuorisokodeissa. Kävin nuoriso-ohjaajan koulutuksen Hämeessä, minkä jälkeen muutin töihin Helsinkiin 70-luvulla. Aloittaessani erityisnuorten Naulakallion vastaanottokodissa olin vain pari vuotta ohjattavia vanhempi. Minut laitettiin ohjaajaksi tyttöjen puolelle, jonka luulin olevan rauhallisempi paikka. Mutta he olivatkin kaiken nähneitä kaupunkilaisia, kun itse olin maalaispoika. Nuoret laittoivat minut koville, ja siinä piti kasvaa kerralla aikuiseksi. Miten nykynuoriso voi? Huonosti. Aloittaessani nuorisotyön, ne jotka voivat huonosti, voivat todella huonosti. Mutta nykyisin ongelmien kenttä on paljon laajempi ja masentuneita nuoria on aina vain enemmän. Mitä muuta olet tehnyt ennen Garage Caféa? Kaikkea on tullut tehtyä, vain poliisiksi en ole päässyt ja merille en ole ehtinyt. Olen valmistanut ja valmistan edelleen taidepuuesineitä ja puuleluja lapsille. Niistä itselleni tärkein on koivusta hiottu karhu, joka heittää kuperkeikan ja palaa takaisin alkuasentoon. Se on lelu, mutta samalla design-esine. Ne ovat kiehtoneet varsinkin japanilaisia. Karhu on minulle trendi-ilmausta käyttäen eräänlainen toteemieläin. Mitä muut eivät välttämättä tiedä sinusta? Nuoruudessani minun piti tulla Suomen edustaja judon arvokisoihin. Olin vielä junnuna lahjakas, mutta kun olisi pitänyt siirtyä miesten sarjaan, seinä tuli vastaan. Olin pienikokoinen ja jouduin harjoittelemaan isompia vastaan. Se jätti jälkensä ja tuntuu kehossa välillä vielä kymmenien vuosien jälkeenkin. Mitä harrastat? Aloitin viisikymppisenä road racingin, eli ajan kilpaa moottoripyörällä asfalttiradoilla. Siihen minut tutustutti poikani Sami Penna , joka on kisannut MM-tasolla. Nuoruuden judoharrastukseni auttaa ajamisessa, sillä moottoripyöräily on melkoisen fyysinen laji. Ihmiset kysyvät, otammeko poikani kanssa matseja. Siihen vastaan, että se kisa ratkaistaisiin jo lähtöviivalla. Ne ovat hyytäviä nopeuksia, mitä nuo oikeat kilpakuskit ajavat. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? Poikani sanoi joskus kilpa-ajoon liittyen, että kovaa pitää mennä, mutta kiire ei saa tulla. Se taitaa päteä elämään muutenkin. Jos voisit muuttaa jotain menneisyydessäsi, mitä se olisi? Olisin opiskellut nuoruudessani nuorisotyön alalla pidemmälle. Olen kiertänyt luennoimassa lasten kasvuympäristöistä ja kehittävistä leluista, mutta koulutuksellani ei vielä guruksi ruveta. Syvemmillä opinnoilla minulla olisi voinut olla vielä enemmänkin annettavaa. Mihin veisit vieraasi Sastamalassa? Tyrvään pappilaan! Siihen on panostettu, ja ravintola on upea esimerkki siitä, mitä yrittäjä voi saada aikaan. Mistä haaveilet? Haluaisin vielä ajaa road raicingia niin, että pystyisin harjoittelemaan talven ja kisaamaan kesän. Olisi mahtavaa päästä ajamaan Englannin radoille. Mutta se on niin kallista puuhaa, että haave on epärealistinen. Toivoisin myös, että sastamalalaiset löytäisivät kahvilani. Kaikki eivät tunnu ymmärtävän Garage Cafén rosoista ja 50-lukulaista estetiikkaa. Perustin kahvilan seitsemisen vuotta sitten paikallisille, ja ajattelin turistien tulevan perässä. Asiakaskuntamme on kuitenkin lähes sataprosenttisesti Sastamalan ulkopuolelta.