Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Avohakkuun voi perustellusti sanoa olevan metsän hävittämistä”

MIELIPIDE Kunnan metsien käsittelyn periaatteita linjattaneen pian. Mielestäni tärkein tehtävä linjaus olisi avohakkuista luopuminen ja luonnonmukaisemman metsienkäsittelyn suosiminen. Tärkeää tämä on luonnonsuojelullisista syistä, sillä avohakkuun voi perustellusti sanoa olevan metsän hävittämistä. Avohakkuu aiheuttaa metsään niin suuren olosuhdemuutoksen, että puiden lisäksi lähes koko metsän elämä menehtyy joko suoraan ja välillisesti. Avohakkuuseen olennaisesti liittyvä ja sitä pian seuraava puiden taimien istuttaminen ja kasvattaminen ei korvaa metsäluonnon menetyksiä. Puuston poistamisen seurauksena metsässä vallinnut suojaisa pienilmasto vaihtuu äkkiä tuuliseksi aukioksi ja myös maaperän kosteusolot muuttuvat, kun puuston vedenkäyttö loppuu. Puunkorjuun ohessa valtaosa metsän aluskasvillisuudesta murjoutuu hengiltä ja loput, sammalia myöten, tappaa aukolle lankeava esteetön auringonpaiste. Avohakkuun jälkeen romahtaa myös puiden ja varpujen kanssa symbioosissa eläneiden mykoritsasienten elämä. Sienten osa metsämaaperän elämässä ja toiminnassa on keskeinen, sillä ne huolehtivat kuolleen kasviaineksen hajottamisesta ja ravinteiden kierrättämisestä. Kasvillisuuden ja sienien menehtymisen myötä niiden varassa eläneet hyönteiset menettävät ravintonsa. Pian avohakkuun jälkeen hakkuualueen maaperää muokataan taimien istutusta varten. Usein maanmuokkaus tehdään kaivinkoneella. Maanmuokkaus pirstoo pintamaan eloperäistä karikekerrosta ja sotkee myös syvempiä maannoskerrostumia. Avohakkuu ja maanmuokkaus edistävät myös metsän ravinteiden ja humusaineiden kulkeutumista pienvesiin ja vesistöihin niitä rehevöittämään. Avohakkuu muuttaa hiilinieluna toimivan metsän parinkymmenen vuoden ajaksi hiilen päästölähteeksi. Jos avohakkuuta edeltäneestä metsän elämästä on jotakin jäljellä vielä vuoden kuluttua, kohtaavat sitä uudet haasteet. Kotikenttäetu ei auta, kun istutettavien taimien ohella nopeakasvuisten pioneerikasvien, kuten heinien, horsmien ja vadelmien, kasvustot valloittavat hakkuuaukon. Metsäkasvillisuudesta selvästi poikkeavalle pioneerikasvillisuudelle olot ovat otolliset ja ne pystyvät käyttämään hyödykseen hakkuutähteiden ja kuolleen kasvillisuuden ravinteet. Pioneerikasvien valtakausi avohakkuualalla jatkuu 10–20 vuotta ja se päättyy, kun nuoren kasvatuspuuston varjostus sen peittoaa. Vasta puuston harvennuksen jälkeen metsälle ominaiset olosuhteet alkavat hiljalleen palautua ja tuttuja metsälajeja löytää paikalle. Entisestä metsästä ei silloin enää ole jäljellä kantojen ja niitä lahottavien sienien lisäksi juuri mitään. Avohakkuussa metsän kehityskulku eli sukkessio katkeaa ja samalla menehtyy metsään aikain kuluessa luontaisesti valikoituneet ja sopeutuneet yksilöt, lajit sekä näiden muodostama eliöyhteisö. Mitä laajemmin metsiä hävitetään avohakkuin, sitä suuremmin osin metsän kehityskulku eli sukkessio katkeaa. Tämän luonnonperinnön hukkaaminen syö (ja on syönyt paljon) metsän geneettistä pääomaa – siis sitä potentiaalia ja resurssia, millä metsäluontomme on kohdattava nopeasti muuttuvan ilmaston tuomat haasteet. Avohakkuu ei siis ole vain sukkela tapa uudistaa puustoa, vaan tapa hävittää metsä ja korvata se puuviljelmällä. Vähittäin tapahtuvan puuston uudistamisen, jossa metsä olisi koko ajan metsää, metsäluonto kestäisi paljon paremmin. Avohakkuualoille istutettavat taimet ovat nykyään yhä useammin jalostettuja ja lisätty kasvullisin menetelmin eli kokonainen istutettava metsikkö saattaa olla yhden puun kloonia. Taimet myrkytetään taimitarhalla hyönteisiä vastaan niin, ettei niihin tule istutettaessa paljain käsin koskea. Yhtä lajia olevat taimet istutetaan määrävälein ja niitä kasvatetaan mahdollisimman tiheänä joukkona, jossa monimuotoisuudelle ei ole sijaa. Tällainen kasvatuspuusto on tarkoitus kaataa suhteellisen nuorena, heti nopeimman kasvujakson päätteeksi, eikä puilla ole tilaa kasvaa suuriksi tai vanhoiksi. Avohakkuilla on jo muutettu niin paljon metsiä puupelloiksi, että tästä menetelmästä tulisi pikimmiten luopua kokonaan. Yksi pääsyistä metsäluonnon köyhtymisen ja useiden metsälajien uhanalaistumiseen on avohakkuilla tuhotut ja yksitotisilla puuviljelmillä korvatut metsät. Vesa Salonen Sastamala