Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Urkuri Salon kaunis metallinen laulunääni kuului Tyrväällä kauas – Sama mies toimi myös yleisenä rokottajana ja kauppalan kamreerina

Vanhempi väki on kertonut tarinoita Tyrvään seurakunnan kanttori Kaarlo Salosta , oikeastaan urkuri Salosta, ja hänen erikoisen kantavasta laulunäänestään. Kaarlo Kustaa Kustaanpoika Salo oli syntynyt nuorimpana Suoniemen Ruolahden Yli-Heikkilässä 11.5.1865. Saattaa olla, että kummisetä lukkari Kustaa Laurénin antama esimerkki johti miehen urkuriksi, sekä syntymälahjana saatu musikaalisuus. Vuonna 1883 Tyrväälle oli hankittu tyyriit 19-äänikertaiset urut B.A. Thulenin urkutehtaalta. Pitkäaikainen vanha lukkari C.F. Bergroth vastusteli ostoa, koska ei ollut soittotaitoinen. Kun vt. kanttoriksi valittu Kaarlo Salo istui urkupenkille 1. heinäkuuta 1889, kantautui kirkon kuorissa taivaallinen pauhu, jota ei ollut ennen kuultu. Bergrothin kuoltua, valikoitui hakijain joukosta lukkari-urkuriksi Salo vuonna 1906. Urkurille tuotti harmia epätasaisen lämmön aiheuttama haitta uruille, ja soitinta täytyi korjata. Uskollinen ja ahkera Kalle Hellsten toimi siihen aikaan kellojen soittajana ja urkujen polkijana. Seitsemän lasta perheessä Kaarlo Salo avioitui tyrvääläisen Fanny Helena Koskisen kanssa, hääkellot soivat joulun edellä 1891. Lapsia syntyi seitsemän, joista tuoni korjasi kaksi tyttölasta. Pojista Ilmari painoi valkolakin päähänsä 1912 ja Waldemar liittyi aikanaan jääkäreihin. Helluntaina 1898 Tyrvääläinen orkesteriseura yllätti iloisesti kirkonkylän kansakoululle ahtautuneet kuulijat. Seura oli harjoitellut ahkerasti usean vuoden, johtajanaan Alfred Holmström. Julkisia tilaisuuksia oli perin vähän. Orkesterissa soittivat Robert Ertman, Edvin Savonius, Aberlad Bäckman, Emil Törnvall, Walter Gallén, Y. Selander ja Kaarlo Salo. Alfred Holmströmin taidokkaat viulusoolot ihastuttivat innokkaat kuulijat. Ohjelmistossa kuultiin esimerkiksi Schubertin Meren rannalla, Mascagnin Intermezzo, Boccherinin Menuetti ja Porilaisten marssi. Hyvä suosio vaati vielä toiset soittajaiset. Tulot korjasi kiertokoulujen ompeluseura. Soittajien rivit hupenivat vähiin, kun sahanomistaja Walter Gallén, joka oli johtanut torvisoittokuntaa kymmenisen vuotta, myi sahansa ja muutti Poriin. Pastori Törnvall, hengellisten laulujen säveltäjä, sai viran Kristiinankaupungista 1908 ja Robert Ertman perusti kenkäkaupan Turkuun. Jäljelle jäivät apteekkari Bäckman ja Salo. Yleinen rokottaja ja kauppalan kamreeri Kaarlo Salo viihtyi monessa seurassa. Toimensa ohella hän houkutteli nuorisoa liittymään Palokunnan torvisoittokuntaan, tosin alle 12-vuotiaita ei joukkoon otettu. Mies aloitti kinkereillä virret viululla ja piti yllä reipasta poljentoa. Erään kerran Kataran suulissa pidetyissä elojuhlissa kuultiin Salon soittavan viululla romanttisia suomalaisia sävellyksiä. Loistava huipennus koettiin, kun Salo säesti Sammaljoen kirkon vihkiäisjuhlissa virret elokuussa 1924. Kaarlo Salo toimi yleisenä rokottajana, kun siihen aikaan isorokkorokotukset kuuluivat kanttorien kontolle. Hän oli myös kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja toimi vaaliavustajana, sekä muutaman vuoden Vammalan kauppalan kamreerina. Asuivat Manta Jokisen naapurissa Salot asuivat Manta Jokisen naapurissa, liki yhteiskoulua. Appi Heikki Koskinen oli rakennuttanut talon vuonna 1886. Siihen kuului lasiveranta, sali ja monta kamaria. Kustaava-anoppi asui perheessä kuolemaansa 1891 asti. Kotiapulaisena hyöri pitkään Ida Koivuniemi. Pihan omenatarhassa rehotti kasvimaa ja marjapensaita. Fanny Salo piti talossa paperikauppaa, josta konttoritarpeiden lisäksi löytyi käsityötarvikkeita hattuja ja monenlaista muuta tavaraa. Rouva myi puodin Kirjapaino Oy:lle vuonna 1928 ja kymmenen vuotta myöhemmin rakennus purettiin. Rouva Salo kuoli vuonna 1934. Salon talon paikalle rakennettiin uusi liiketalo, jossa toimi pitkään Vammalan apteekki. Nyt talossa sijaitsee Kulta ja Optiikka Nyyssönen. Kaarlo Salo oli perin innokas metsästäjä ja kokenut kalastaja. On kerrottu, että urkuri kävi usein papin saarnan aikana Vammaskoskessa kokemassa pyydyksiänsä. Joskus hänellä oli pappilan saaressa saukon raudat. Vapaalla ollessa etevä kalamies narrasi Kaukolan ja Tyrväänkylän vuolaissa koskissa lohia ja muita saaliskaloja. Kalakaverina tiedetään olleen usein kirjakauppias Hugo Suvanto. Tai Salo liikkui jahtiporukassa pitkin pitäjää pyytämässä metsänriistaa, mukanaan etevä ajokoira Pommi. Vatsahaava katkaisi elämän Salon poismeno tuli yllättäen. Vielä loppuviikolla kanttori oli veisannut hautajaisvirsiä kappelissa, mutta pahentunut vatsahaava katkaisi elämän 27.10.1924. Perheen lisäksi kaipaamaan jäivät monet ystävät ja seurakuntalaiset. Monet muistivat urkuri Salon olleen luonteeltansa valoisa ja elämänmyönteinen henkilö, joka oli hilpeä seuramies ja piirien tervetullut keskipiste. Kinkereillä ja useissa juhlissa miesväki hakeutui mieluusti hänen seuraansa, kuullakseen uudet mehevimmät kalajutut, tai uljaimmat metsästysstoorit. Salo oli toiminut Tyrvään seurakunnan palveluksessa yli 35 vuotta. Hyväntahtoinen musiikkimies oli poissa, mutta kauniit muistikuvat säilyivät vielä kauan pitäjäläisten mielessä.