Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Kuollut: Aatto Aaltonen toimi Vammalan nimismiehenä yli 30 vuotta – Hänen aikanaan rakentui torin laitaan uusi virastotalo laajoine palveluineen

MUISTOKIRJOITUS Nimismies, varatuomari Aatto Aaltonen on poissa. Hän kuoli 3.3.2020 Vammalassa. Aaltonen oli syntynyt vuonna 1927 Porissa. Aaton isä, varatuomari Toivo Aaltonen toimi silloin Ulvilan piirin nimismiehenä. Perhe muutti kuitenkin pian Vammalaan, sillä Toivo Aaltonen nimitettiin vuonna 1930 Tyrvään kihlakunnan kruununvoudiksi. Aatto Aaltonen aloitti koulunkäyntinsä lapsuudenkotinsa viereisessä Aittalahden kansakoulussa ja tuli ylioppilaaksi silloisesta Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1948. Kouluvuosia sävyttivät sotavuosien poikkeusolot. Kotipihallaan hän hoiti mehiläisiä ja kasvatti kaneja sekä kalasteli Kaalisaaren rannoista keväthaukia ruokapöydän lisäantimiksi. Hän jatkoi opintojaan isänsä jalanjäljissä Helsingin yliopistossa ja valmistui lainopin kandidaatiksi vuonna 1953. Opintojensa jälkeen Aaltonen palasi Vammalaan ja auskultoi Tyrvään tuomiokunnassa saavuttaen varatuomarin arvon vuonna 1956. Aaltoselle oma kotiseutu oli aina erittäin merkittävä asia. Niinpä hän jatkoi monipuolisissa juristin tehtävissä Vammalassa ja sen ympäristössä koko työuransa ajan. Jo kouluaikoina syntyi ystäväpiiri, joka piti yhtä koko elämänsä ajan. Myös vaimo Virpi (os. Sarasto) löytyi muutaman korttelin päästä. Aaltonen oli ensin eri aikoina Mouhijärven nimismiehen ja Tyrvään henkikirjoittajan sijaisena sekä harjoitti paikkakunnalla asianajoa, kunnes tuli nimitetyksi Tyrvään, sittemmin hallinnollisen jaotuksen muututtua Vammalan, piirin nimismieheksi vuonna 1961. Tässäkin Aaltonen seurasi isänsä jalanjälkiä; kruununvouti oli Toivo-isän aikaan nimismiesten esimies. Aatto Aaltonen siirtyi nimismiehen virasta eläkkeelle poikkeuksellisen mittavan elämäntyön tehneenä vuonna 1993. Aaltosen aikana rakentui nykyinen virastotalo torin laitaan. Parannus vanhasta poliisiasemasta kosken partaalla oli melkoinen. Parhaimmillaan uudessa virastotalossa toimivat nimismiespiirin lisäksi tuomiokunta, verotoimisto, oikeusaputoimisto, työvoimatoimisto, henkikirjoittajan toimisto ja posti. Vammalan nimismiespiiristä tuli Aaltosen aikana poliisin yhteistoiminta-alueen keskuspaikka ja siellä toimi poliisin hälytyspäivystys. Piirin alue myös laajeni, kun lakkautettujen Karkun ja Keikyän kuntien alueet liitettiin siihen. Lakimiehenä Aaltonen oli osaava ja laaja-alainen. Häntä kiinnostivat monet oikeudenalat ja hän halusi vielä eläkepäivilläänkin pysyä selvillä oikeusjärjestelmän muutoksista. Ei ollut ihme, että paikkakuntalaiset mielellään kysyivät neuvoa Aaltoselta silloinkin, kun asia koski vain etäisesti, jos ollenkaan, nimismiehen toimialaa. Hän osasi virassaan sopeuttaa toimintansa muuttuviin olosuhteisiin, olipa kysymys poliisia tai ulosottoa koskevan lainsäädännön muutoksista taikka syyttäjän aseman muuttumisesta. Aaltoselle lain noudattaminen ja samalla lain soveltaminen kohtuullisesti ja tervettä järkeä käyttäen olivat itsestäänselvyyksiä. Nimismiehen viranhoidon ohella Aaltosella riitti aikaa myös muualle. Hän oli muun muassa peräti noin 16 vuoden ajan Vammalan kaupungin rakennuslautakunnan puheenjohtajana vuosina 1980-95. Lisäksi hän osallistui nimismiesten Turun ja Porin lääninyhdistyksen toimintaan. Harrastuksina hänellä olivat metsästys, kalastus ja kenneltoiminta. Jo koulupoikana hän kasvatti koiria omassa “Ilon” kennelissään - tuon kennelin tunnetuin edustaja oli tosin historiatietojen mukaan hurjaluonteinen Myrsky-karjalankarhukoira. Jänisjahdista ja suomenajokoirista tuli kuitenkin hänelle tärkein elämänmittainen harrastus. Tyrvään metsästysyhdistyksen sihteerinä hän toimi vuosikymmenet ja osallistui aktiivisesti hirvijahtiinkin. Omien vanhempien sukujuurien ja serkkujen myötä myös Porin rannikon metsät ja vedet Luvialla pysyivät läheisinä näihin päiviin saakka. Sotilasarvoltaan Aaltonen oli yliluutnantti ja hänet oli palkittu korkealla Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkillä. Virpi ja Aatto Aaltonen asuivat vanhan ajan omakotitalossa hienolla paikalla Vammalan keskustassa. Kesät vietettiin huvilalla Rautaveden rannalla. Heillä oli kolme lasta: Terhi, Jukka ja Tuuli. Lapset ovat pitäneet yhteyttä kotiseutuun vanhempiensa, omien töidensä ja yhteisten harrastusten kautta. Lastenlasten kuulumiset kyseltiin aina tarkkaan ja huoli heidänkin tulevaisuudestaan askarrutti mieltä. Aatto Aaltonen jäi leskeksi Virpin kuoltua vuonna 2011. Hänellä oli kuitenkin terveyttä ja päättäväisyyttä asua kotonaan lähes elämänsä loppuun saakka. Jukka Aaltonen Pauli Pitkäkoski Antero Rytkölä Kirjoittajat ovat Aatto Aaltosen poika, rikoskomisario ja Vammalan poliisiaseman esimies sekä Vammalan entinen apulaisnimismies ja Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja.