Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Minimuusikot ja nuori makkaranmyyjä todistivat, että Kiikoisten Purpureilla on tulevaisuutta – Synttärijuhlilla kuttu oli kutsuvieraana

Kiikoisten Purpurit vietti 50-vuotisjuhliaan, mutta onko purpureilla tulevaisuutta? Riittääkö soittajia ja tanssijoita ja talkooväkeä? Kaksi purpurijuhlilta poimittua esimerkkiä osoittavat, että hyvältä näyttää. Pikkupelimannit Samuel ja Annabel Heikola keräsivät Minimuusikoina juhlatanhualla iltapäivällä taskurahoja. Kolikoita oli kertynyt aika lailla. Myöhemmin illalla he esiintyivät virallisesti Myllymäen torpassa. Annabel on 6-vuotias ja Samuel 7-vuotias. Molemmat ovat jo saavuttaneet kärkisijoja pelimannimestaruuskisoissa. Heidät nähdään Kiikoisten Purpureilla takuuvarmasti ehkä kymmeniä vuosia. Samaan aikaan toisaalla myi 17-vuotias lukiolainen Jalmari Kulmala makkaraa purpurikansalle. Makkaraa oli varattu sata kiloa, mikä tekee tuhat makkaranpätkää. Jalmari on ollut isän peruja innokas nuorisoseuralainen jo ihan lapsesta. –Näillä purpureilla olen tehnyt talkootyötä noin 50 tuntia. Muun muassa olin rakentamassa uutta pubia. Tykkään yli kaiken tehdä täällä hommia. Jalmari lupaa tulla talkoisiin myöhemminkin, vaikka joutuisi muuttamaan työn takia Kiikoisista pois. Nuorukainen vakuuttaa, että hänen kaltaisiaan nuoria on Kiikoisissa kymmeniä. Joka paikassa soi ja samaan aikaan Purpurit pääsivät parhaaseen vauhtiinsa kuuden jälkeen illalla. Samaan aikaan kun Seurantalolla esitettiin Kuttukappelin Kavalkadia, soi kesälavalla torvimusiikki ja Navettasuulissa pelimannisoitto. Myllymaan torpan nurkalla oli aiempi kolmen hengen nurkkasoittoporukka laajentunut. Mukana oli jo kymmenkunta soittajaa, jotka laulattivat kansaa vanhan ajan iskelmillä. Riihestäkin kuului musiikkia, mutta tungos oli niin iso, ettemme päässeet sinne kurkkaamaan. Niin, ja uudessa Kuttupubissa alkoi tunnelma nousta. Semmoista se on purpureilla, Joka paikassa soi, ja samaan aikaan alkaa monta tapahtumaa. Esimerkiksi samalla kellonlyömällä alkoivat soittaa päävieras Pinnin Pojat seuratalolla ja Markku Aron orkesteri Diesel päälavalla. Kavalkadi oli hauska Maailman ensi-iltana esitetty Kuttukappelin Kavalkadi kertoi entisajan menosta Kiikoisten mailla. Se alkoi vuodesta 1853, kun kaksi ylioppilasta tuli silloiselle Kuttukappelin hallintoalueelle keräämään kansanperinnettä. Kavalkadi päättyi vuoteen 1949. Kavalkadi ansaitsee jatkoesityksiä, sillä se oli kaiken muun ohella erittäin hauska. Esitys perustuu Matti Valtteri Lehtisen käsikirjoitukseen. Ohjaajana on Tapio Parkkinen . Kerran tärähteli oikein kunnolla Seurantalon katsomossa tapasimme peruskiikoislaisen Mikko Sarasen , joka oli tullut purpureille nimen omaan kavalkadia katsomaan. Hän asuu purpurialueen naapurina ja on käynyt juhlissa kymmeniä kertoa. Mikä on ollut mieleenpainuvin purpurijuhla? – Semmoinen jäi mieleen, kun aivan mahdoton ukonilma yllätti 1970-luvun alussa. Tanner tärähteli, kun salama löi aivan lähellä Penkkimäen pihan mäntyyn. Alkuun kampaa pärryyttämällä Perinteiseen tapaan purpurimusiikkia kuultiin muuallakin kuin itse juhla-alueella. Esimerkiksi Weijo Koskiranta soitti iltapäivällä Häijään Nesteellä Pirkanmaan Maankuntapelimannien riveissä. Soitto jatkui illalla Purpurien Riihessä. Koskiranta on käynyt Purpureilla kymmeniä kertoja ja soittanut eri instrumentteja viulusta vähärivisiin hanureihin. Pelimanniuran ensihetkistä kymmeniä vuosia sitten Koskirannalla on oma tarinansa. – Aloitimme velipojan kanssa kampojen pärryytyksellä. Ääntä ja musiikki saa aikaan, kun kamman käärii kosteaan voipaperiin ja puhaltaa. Isämme korviin se kuulosti niin kamalalta, että hän päätti opettaa meidän soittamaan oikeilla peleillä. Paikalla jopa 1 800 ihmistä Lippuja Kiikoisten juhlapurpureille myytiin tavanomaista enemmän eli yli tuhat. Paikalla oli väkeä esiintyjät ja talkooväki huomioon ottaen kaikkiaan jopa noin 1 800 henkeä. Kiikoisten Purpureita vietettiin mainiossa säässä, kun ei ollut kylmä eikä kuuma.