Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sastamalalainen Jaakko Mäki-Laurila osti moottoripyörän kesätyörahoilla vuonna 1952 ja siitä se keräysvimma alkoi – Mies käy jo yhdeksääkymppiä, mutta ”pakko on häärätä”

Punkalaitumentien varteen Tapiolankylässä on ajettu lähes 30 vanhaa menopeliä. Omakotitalon pihaan lipuu lauantaina väkeä sieltä sun täältä. Kahdeksankymppinen Jaakko Mäki-Laurila myhäilee pihamaalla ja kättelee tuttuja. – Terve Jaska. On sulla täällä tavaraa. Voi hyvät ihmiset! Ja näitä ihmettelijöitä riittää. Mäki-Laurila ei itse tarkkaan edes tiedä, paljonko hänellä on erilaisia moottorilla käyviä vempaimia. Ja jo tulevana maanantaina mies on taas menossa katsomaan myytävää tavaraa. – Pakko on aina häärätä. Jos et häärää, niin tohon jäät, Mäki-Laurila toteaa. – Molemmat lonkkani on leikattu ja sormi meni poikki kuusi vuotta sitten. Muuten on terveyttä riittänyt. Mistä tämä vanhojen vehkeiden kerääminen sai alkunsa? – Olen tehnyt ensimmäisen ostokseni vuonna 1952. En ollut edes 14-vuotias, kun sain kesätöistä kokoon muutaman markan ja ostin ekan moottoripyöräni. Se oli Rudge Ulster. – Aina mulla romuja on ollut. Kotoisin olen ihan tuosta läheltä ja vuonna 1966 muutin tähän nykyiselle pirtille. Verstaan nosturin päällä on tällä hetkellä vuosimalli -52 mersu, jonka Mäki-Laurila on ostanut vuonna 1970. – Ostin sen Puputin Jounilta, joka oli bensanmyyjänä Unionilla Vammalassa. Auto taisi silloin maksaa 150 tai 200 markkaa. Tapiolan kyläyhdistyksessä ideoitiin, että Mäki-Laurilan lukuisat moottorivehkeet pitää kerätä näytille kaikelle kansalle ja nyt vihdoin se toteutui. Niitä tuotiin miehen mökiltä Ylistenjärveltä sekä suuleista, jotka ovat talvisäilytyspaikkoja. – Oli siinä aikamoinen homma. Suurin osa on vanhoja traktoreita. Vanhimmat ovat 1940- ja 50-luvuilta. Mäki-Laurila keskittyy ostamiseen. Myyminen on harvinaista. – Saa mukulat sitten joskus myydä. Mukuloilla hän tarkoittaa poikiaan Jaria ja Petriä, jotka auttavat isäänsä esimerkiksi hakemaan netistä sopivaa tavaraa. Mäki-Laurila teki 25 vuotta työurastaan Tielaitoksella Vammalassa, ja hän aurasi lumia maanteiltä. Meluisan työn takia hän sai kuulovamman. Siksi haastattelukysymykset pitää melkein huutaa. – Eihän silloin alkuun ollut töissä mitään kuulosuojaimia. Muovitappia pantiin vaan korvaan.