Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Voisiko joku ikäihminen toimia varamummuna tai -vaarina pienelle koululaiselle?”

Elämme tänä päivänä maailmassa, jossa oma etu tuntuu tulevan kovin tärkeäksi asiaksi elämässä. Uskon, että hyvin monet sisimmässään ajattelevat ja tuntevat, että hyvä mieli tulee siitä, kun voi olla iloksi ja hyödyksi lähimmäiselle, siis "antaessaan saa". Olen ollut monia vuosia mukana tukihenkilötyössä ja saanut tuntea, kuinka auttaja, vapaaehtoinen, huomaa elämänsä olevan syvällisempää ja antavampaa, kun kokee voivansa olla avuksi tai iloksi jollekulle lähimmäiselle. Esitän esimerkin sellaisesta vapaaehtoistyöstä, johon meistä lähes jokainen pystyy. Olin vuosia sitten keskustelupiirin ohjaajana Sastamala-kodissa. Kohtasin siellä vanhuksen, jolla ei ollut enää mahdollisuutta hoitaa omaa rakasta kissaansa. Hän joutui luopumaan lemmikistään. Ajattelin silloin, eikö lähistöllä asuisi joku pieni koululainen, joka olisi avuksi kissan hoidossa. Sekä kissan hoitajan että kissan emännän mieli olisivat varmasti iloisia. Koululainen oppisi myös, että mieli voi olla iloinen, kun voi olla iloksi ja hyödyksi lähimmäiselle. Täällä Sastamalassa asuu paljon vanhoja ihmisiä mutta myös työn kiireessä eläviä työikäisiä. Voisiko joku ikäihminen toimia varamummuna tai -vaarina pienelle koululaiselle? Lapsi voisi tulla vanhuksen luo koulupäivän jälkeen kertomaan koulupäivän kokemuksia, niin murheita kuin ilojakin, vanhempien ollessa työssä. Lapsi oppii kuullessaan menneitten ikäpolvien kokemuksia, ja vanhukselle avautuu uudella tavalla nykylasten maailma. Pieni koululainen oppisi paljon ihmisyydestä samoin kuin tämä ikääntynytkin. Monelle yksin asuvalle ikäihmiselle tai ihmiselle, joka ei pysty enää yksin ulkoilemaan, toisi suurta iloa, kun vaikkapa samassa talossa asuva naapuri soittaisi ovikelloa ja kysyisi: "Mitä sinulle tänään kuuluu? Mennäänkö kävelylle?" Tässä pari pientä esimerkkiä siitä, miten voimme lähimmäistä auttaa ja kokea, kuinka antaessaan saa itsellekin hyvää mieltä. Vapaaehtoistyö vaatii, että auttaja on luotettava ja haluaa sydämestään auttaa ja olla lähellä. Auttajan on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan. Onhan meillä täällä järjestöjä, jotka organisoivat vapaaehtoistyötä ja antavat tukea ja ohjausta sitä tarvittaessa. Tällaisia ovat esimekiksi Mielenterveysseuran tukitalo ja Punainen Risti ja on muitakin. Tärkeintä on kuitenkin oma halu ja auttavainen sydän. Auttamistyötä tehdessään huomaa todeksi ajatuksen, että antaessaan saa.