Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valtavasta tulvasta tuli kuluneeksi 120 vuotta – Kaikki pellot ja niityt Kokemäenjoen varrella olivat yhtenä järvenä

Sortovuodet alkoivat ahdistaa Suomen suuriruhtinaskuntaa vuodesta 1899 lähtien. Samana vuonna maata koettelivat suuret tulvat. Talvi oli ollut erikoisen runsasluminen, kevät hyvin sateinen ja lämmin. Päijänteen vedenpinta nousi 193 senttiä yli keskikorkeuden, Saimaan 202 senttiä ja Tampereen Pyhäjärven peräti 253 senttiä keskivettä ylemmäksi. Vesi turmeli maanteitä, siltoja ja rautateitä. Iso osa viljasadosta menetettiin, kotieläimiä oli rehupulan vuoksi pakko teurastaa ja tehtaita sulkea. Vesi alkoi nousta toukokuun puolivälissä, eikä laskenut pariin kuukauteen. Vesi oli vallannut alleen tuhansia hehtaareita maata, peittäen syysviljain ja heinän oraat, eikä kevätkylvöjä voinut toteuttaa. Massiivinen tulva aiheutti runsaasti taloudellista vahinkoa myös Kokemäenjoen vesistön lähiasukkaille. Täydellinen kato kohtasi alueen kymmentä maalaiskuntaa. Niin suurta tulvaa ei ollut miesmuistiin nähty. Kaikki pellot ja niityt Kokemäenjoen varrella olivat yhtenä järvenä ja vesi oli vienyt mennessään siemenet, lannat ja apulannat. Kymmenet tuhannet karanneet tukkipuut uivat pelloilla ja niityillä hujan hajan, tai ruuhkautuivat koskipaikkoihin esteeksi lisäten tulvan suuruutta. Jokivarren asujain tilanne oli tukala, kun vesi alkoi tunkeutua ikkunasta sisälle, ulkorakennuksista ja ladoista puhumattakaan. Monille vene oli ainoa kulkuväline. Rauta-ja Liekovesi tulvivat yli äyräiden, peittäen alavat maat. Vilppalan ja Torran viljelykset jäivät veden alle, samoin Kilpijoella Suutarin pellot. Hevosella kulkeminen kävi hankalaksi, kun tiet monin paikoin olivat veden alla. Vaunusuon tiellä vesi nousi yli 40 senttiä ja tie oli viitoitettu ripapuilla. Tulvan takia Kaukolan myllyille ei ollut mitään asiaa, vaan ne vähät veden liottamat viljat käytiin jauhattamassa Pesurinkosken myllyssä. Vuoden 1899 Tulvan korkeus on merkitty Soinilan puolella olevaan Nuottakiveen. Tulva alkoi hellittää vasta elokuun puolella. Surun vuosi Surullinen tapaus sattui toukokuun 26. päivänä, kun mylläri Erland Asp (entinen Hohko) laski serkkunsa kalastaja Paulu Forsblomin kanssa Tyrväänkoskesta alas, vene kaatui ja miehet joutuivat veden varaan. Forsblomin koski kantoi kivelle, josta hänet pelastettiin, mutta Erland Asp hukkui kotinsa kohdalle. Apuun tullut seppä Lehtinen joutui hänkin veden varaan, mutta hänet saatiin viime hetkellä kiskotuksi veneeseen. Aspilta jäi viisi isätöntä lasta, nuorin oli kymmenkuinen. Hukkunut Asp oli 35-vuotias. Silloin ei ollut sosiaaliturvaa, lapsista Oskari , 11 vuotta, lähti Uotilaan pikkurengiksi, Hugo, 9 vuotta, apupojaksi Vänniälle, Vilho, 6 vuotta, serkkujen kaveriksi Hohkolle ja Hilma-äidin huostaan jäi kaksi nuorinta Kalle ja Niilo. Maanviljelysinsinööri Bengt Lille kävi kesällä kartoittamassa tulvan vahingoittamat alueet. Loppuvuodesta K. Vilppala ja 43 muuta tilanomistajaa pyysivät vapautusta kuluneen vuoden kruununmaksuista ja Helsinkiin lähtenyt komitea anoi hallitukselta toimenpiteitä koskien perkaamiseksi. Luultavasti viljelijät kärsivät nahoissaan tulvan aiheuttamat vahingot. Kulunut vuosi oli tuonut surua monen tyrvääläisen kotiin. Seudulla riehuneeseen tulirokkoon ja kulkutauteihin menehtyi lyhyessä ajassa 116 pikkulasta. Tulirokko riisti räätäli Hällforsin perheestä kuusi lasta. Kesäaikana hukkui viisi lasta, yhtenä Ryypän huutolaispoika. Heiltä jotka olivat saattaneet omaisensa hautaan, ei kyyneltulva hevin lakannut. Lähde Hohkon muistiinpanot