Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Hellsteeni oli pitäjän korkein virkamies

Hellstenin Kallella oli melkoinen kunto ja monta tointa. On kerrottu, että mies oli ahkera, säännöllinen sekä jämpti, joka haali elantonsa monella tapaa. Teki ensin suutarintöitä, kunnes löytyi mieleisempiä tekemisiä. Karl Arthur (Kalle) oli syntynyt Nuupalan Karhun talossa palvelustyttö Eeva Loviisa Antintyttären aviottomana lapsena 6.10.1852. Pojan kastoi B.R. Rikberg . Eeva kävi ripitettävänä salavuoteudesta. Nälkävuotena 1866 Eeva piikoi Evon Paavolassa ja menehtyi kulkutautiin. Kaipaamaan jäi neljäntoista ikäinen raajarikko Kalle. Nuoruus vierähti Särkilahden torpassa, josta kävi rippikoulun, opetteli suutariksi ja alkoi käyttää Hellsten-nimeä. Kelvolle suutarille löytyi töitä, mutta mies muutti Urjalan Tiirinkoskelle, jossa ahersi kymmenisen vuotta. Palasi Stormiin ja viimein kirkonkylään, jossa ihastui samanikäiseen Hilma Ojansivuun . Siihen loppuivat vanhanpojan päivät, kun kirkkoherra J. Bäck vihki parin joulun edellä 1893. Vuonna 1875 avattu postitoimisto oli värjäri K. Khulmanin talossa,. Hellsten alkoi 1894 kuljettaa postia Stormiin ja sieltä kivikkoista metsäpolkua myöden Sammaljoelle asti. Mies taivalsi matkan jalan pari kertaa viikossa, oli pyry tai pakkanen. Postilaukussa kulki parikymmentä aviisia ja muutamia kirjeitä, jotka lisääntyivät vuosien myötä. Palkkaa hän sai pari markkaa, joka nousi pian viidelläkymmenellä pennillä. Joku ynnäpää oli laskenut, että Hellstenille kertyi kilometrejä niin paljon, että sillä olisi kiertänyt maapallon kolme kertaa ympäri. Hommaa piisasi kymmenkunta vuotta. Kalle toimi yli neljäkymmentä vuotta Tyrvään kirkon kellonsoittajana ja urkujenpolkijana. Tänä aikana mies oli kiivennyt kirkon torniin lukemattomat kerrat, ja joskus hän oli maininnut olevansa pitäjän korkein virkamies. Kun Kalle avasi luukut ja veti narusta, kellot kumahtivat ajallansa kirkkoväelle tai soivat sanomakelloina kaipausta ja surua. Tosin Kalle sanoi soittavansa kuolinkelloja. Tulipalonkin takia oli kelloja soitettu, myös silloin kun Ojansuun riihi paloi. Tyrvään urut olivat pneumaattiset, eli palkeista ilma kulki putkien välityksellä urkupilleihin. Hellstenin polkiessa urkujen takana olevaa paljetta alkoi urkuri Salo soittaa. Urkujenpolkijan palkkio oli pieni, mutta vuotuinen kolehti hyvitti vajetta. Siihen aikaan pappeina olivat: J. Bäck, K.A. Heikel , L. Hj. Svanberg , L.E. Törnvall , O.A. Palletvuori, H.I. Salokangas. Suntiona Nyman ja Palmu . 1891 Sahanomistaja Walter Galle`n oli palstoittanut ja vuokrannut Jaatsin Raiviosta palstoja viideksikymmeneksi vuodeksi. Hellstenit muuttivat alueen mäkitupalaisiksi päreillä vuorattuun mökkiin, jossa vaimo helli miestä klimppisopalla ja leipäressulla. Tyrvääläiset arvostivat suuresti Hellsteniä. Kun Kalle täytti 70 vuotta, seurakunta piti hänelle juhlalliset syntymäpäivät Jaatsilla. Onnittelupuheissa Svanberg ja Törnvall toivoivat Hellstenin jatkavan työssään vielä pitkään. Juuse Rahola osoitti puheensa Hilmalle. Kiitospuheessa juhlakalu oli todennut, että kukkia ja lahjoja karttui ylenpalttisesti. Elämä mäkituvassa oli mallissansa, kunnes yllättävä sydänhalvaus katkaisi Hilman elämän tammikuussa 1924. Kalle oli murtunut, yhteisiä onnellisia vuosia oli elelty kolmisenkymmentä ja yhtäkkiä mies jäi yksin. Hellsteneillä ei ollut jälkipolvia, eikä Kallen puolen sukulaisia. Hyvät ystävät ja naapurit toivat kukkia ja muita antimia, joista erikoisen mieluisa oli vappuna pihaan ilmestynyt halkokuorma. Kalle oli syntynyt tsaarin aikana, kokenut orpouden, nälkävuodet, nähnyt Vammalan palon ja maamme itsenäistymisen. Kehitys oli tuonut rautatien, pitäjänlehden, Vammaskosken kivisillan, sähkövalot kirkkoon ja moneen kotiin. Tiellä liikkui autoja ja polkupyöriä. Radio teki tuloaan. Kalle Hellsten asui Hilman kuoleman jälkeen vielä kymmenen vuotta. Yksineläjän elämä ei ollut vaivatonta, mies kaipasi Hilmaansa. Kalle Hellsten kuoli 81-vuotiaana 15.12.1933. Miehen elämä oli alkanut perin vaatimattomasti, mutta hän oli ollut elämäänsä hyvin tyytyväinen. Armi Hohko