Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Greipin tarina – ”Silloin harrastuksena oli laihduttaminen”

Oli 1990-luvun alku. Olin töissä Uudenmaan Työsuojelupiirissä työsuhdetarkastajana. Tehtäviini kuuluivat työnantaja- tai työntekijäliittoon kuulumattomien neuvonta. Pari päivää viikossa oli puhelinneuvontapäivä. Työpaikka oli Helsingissä Hakaniementorin laidalla, merinäköalalla. Tuolloin harrastuksena oli laihduttaminen, joka on hyvin vaativa harrastus. Pitää välillä syödä hyvin, että voi taas laihduttaa. Minulla oli taas kerran laihdutusharrastus menneillään, ja siihen liittyi Hakaniemen Elannosta ostettu greippi. Sitä oli mukava päivystyksen lomassa maistella ja katsella samalla maisemia. Sillä kertaa laitoin greipin siemenet huoneessani olevan kukkapurkin juurelle. Meni kuukauden päivät ja kukkapurkissa näkyi pieniä taimia. Taimet kasvoivat varsin nopeasti. Työkaverit halusivat siitä myös taimia itselleen. Minulle jäi yksi oma greippini, ja se kasvoi hyvin. Työkaverini veikkasivat, että kasvun syynä olivat puhelimessa puhumani asiat, eli väittivät minun puhuvan puhelimessa paskaa. Meistä tuli greipin kanssa hyvät kaverit. Juttelin sille päivittäin. Greippi teki hienot lehdet ja oksiin terävät piikit. Sitten tuli eteen työpaikan vaihdos. Siirryin Hämeen Työsuojelupiiriin tarkastajaksi. Muutimme yhdessä greippini kanssa töihin Hämeenlinnaan. Enää ei ikkunoista näkynyt merta, mutta näkyi kaunis Hämeenlinnan keskusta. Viihdyimme siellä greipin kanssa hyvin. Ratkoimme erilaisia työsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Lomat olivat ongelmallisia, kun piti löytää greipille hoitaja. Työkaverit kyllä hoitivat sitä mielellään, olihan työpaikalla muitakin kasveja. Lomalle lähtiessäni siirsin greipin viraston käytävälle, ettei sen tarvinnut jäädä yksin huoneeseen. Erään kerran palasin lomalta työpaikalle. Greippi oli viraston käytävällä, mutta se näytti erilaiselta – ei ollut lehden lehteä koko puussa. Olin lievästi sanottuna vihainen työkavereilleni. Siirsin greipin huoneeseeni ja annoin tarvittavat ravinteet. Seuraavana aamuna, kun tulin töihin, oli greipin oksilla punainen kukka. Kun lähemmin sitä tarkastelin, huomasin, että se oli muovikukka, jonka työkaverit olivat oksalle laittaneet. Se taisi olla jonkinlainen anteeksipyyntö. Hyvin siitä lomasta lopulta toivuttiin, niin greippi kuin minäkin. Sitten tuli jälleen työpaikan vaihdos, kaupunki tosin pysyi samana. Uusi työpaikka oli aluehallintovirastossa, jolla oli hienot historialliset tilat Hämeenlinnan torin laidalla entisessä maaherran asunnossa. Hyvin viihdyttiin – greippi ja minä. Yhdessä sieltä greipin kanssa lähdettiin eläkkeelle Sastamalaan. Hyvin olemme viihtyneet – greippi vietti ensin kesät parvekkeella katsellen Roismalanlahdelle. Viime keväänä meidän välille tuli ongelmia. Greippi järjesti minulle jonkinlaisen mielenilmaisun pudottamalla kaikki lehtensä. En pitänyt siitä ja minä suutuin. Leikkasin oksat lyhyiksi ja kuljetin greipin Karkkuun mökille, missä istutin sen ojan reunalle. Muutaman viikon päästä greippi kasvatti upeat uudet lehdet. Ensi keväänä tiedetään, jatkuuko greipin tarina – kavereita ollaan kuitenkin yhä. Hyvää alkavaa vuotta 2020.