Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kiikkalainen Outileena Uotila käveli Pirkanmaan laajimman kunnan ympäri, söi energiavajeeseen ruokaöljyä ja koputteli vieraille oville – ”Välillä mietin, mitä olen mennyt tekemään”

Joku voi tunnistaa tämän tarinan naisen, Outileena Uotilan, ulkonäöltä. Hän on se reppuselkäinen ja saapasjalkainen kulkuri, jonka saattoi tavata jossakin päin Sastamalaa maaliskuun lopun ja huhtikuun puolivälin paikkeilla. Hän on se nainen, josta paikallinen media kirjoitti ennen hänen pähkähullua ideaansa kävellä koko Sastamala, Pirkanmaan laajin kunta, ympäri – ja joka myös toteutti aikeensa. ”Hortoilin ja kuljeskelin” Kiikassa Soinilan kylässä ikänsä asunut Outileena Uotila on nyt noin 150-200 kävelykilometriä kokeneempi, mutta ennen kaikkea monta, monta elämäntarinaa viisaampi. Hän aloittaa haastattelun luettelemalla pitkän listan Sastamalan kylien nimiä tuosta vaan. Kuin apteekin hyllyltä tulevat Illo, Kämmäkkä, Keikyä, Vehkakorpi, Kortejärvenmaa, Jaara, Tervahauta, Kuorsumaa, Sävi, Kortejärvi, Hyynilä, Karkku, Ellivuori, Piimäsjärvenmaa, Ekojärvi, Sammaljoki ja – jälleen – Illo. Kaikki ovat kyliä, joiden halki Uotila matkansa aikana käveli. Aikaa urakkaan kului 7 päivää. Niiden aikana hän asteli pitkin polkuja ja metsiä kaikkiaan noin 9-11 tuntia vuorokaudessa. Tarkkaa aikaa tai kilometrimäärää hän ei tiedä. – Tyyliini ei sovi ajan tai matkan mittaaminen. Hortoilin, kuljeskelin, Uotila sanoo. Suuren osan reitistään hän käveli metsässä. – Toisena päivänä tajusin, että tiellä kävely ei sovi minulle yhtään. Tiellä kävellessä katselin talonnumeroita ja ajattelin vain sitä, koska tulee seuraava tienhaara ja kuinka pitkä matka siihen on. Metsässä, vaikka vain 20 metriä pois tieltä, katselin puita ja kääpiä. Olin tässä ja nyt, hetkessä. Oli aivan ihanaa, että sain olla yksin. Se oli parasta. Kolme päivää kävelyä, neljä töitä Uotila järjesti Sastamalan kävelykierroksensa niin, että retki sopi työssä käyvän naisen kalenteriin. Kolme päivää hän käveli ja neljä oli töissä, kolme käveli ja neljä oli jälleen töissä. Apuna olleet autokuskit veivät hänet reitin lähtö- ja jatkopisteisiin ja hakivat pois, kun kolmen päivän kävelyrupeama oli ohi. Jälkikäteen Uotilaa vähän harmittaa. Hän arvioi ennalta, että kävelyyn kuluu kaikkineen 10 päivää, mutta lopulta hän selvisikin 3 päivää nopeammin. Aikatauluun olisi mahtunut vielä muutama piipahdus Sastamalan reunoilla. – Jälkiviisaana mietin, olisiko pitänyt mennä Sävistä vielä pohjoisemmaksi ja Pukarassakin olisi ollut majapaikka tiedossa, nainen pohtii. Mitä olen mennyt tekemään? Uotila oli suunnitellut kävelyretkensä niin, että hänellä oli etukäteen sovitut majapaikat matkan varrelta. Osan yösijoista hän sai tutuilta ja osan tuttujen tutuilta, ihmisiltä, joita Uotila ei ollut ennen tavannutkaan. Hän eteni talosta taloon ja pyysi välillä vettä sekä pientä evästä. Taloissa tähän suhtauduttiin vaihtelevasti. – Se oli retken jännittävin vaihe, kun menin kolkuttelemaan ovia. Välillä mietin, mitä olen mennyt tekemään, että ovellahan voi olla mitä vain vastassa, Uotila sanoo. Kaikissa paikoissa outoa vierailijaa ei katsottu hyvällä. Jossain ovea ei avattu tai päästettiin koira ulos. – Osassa oltiin hyvin varauksellisia ja join vettä ulkorappusilla. ”Melkein aloin itkeä” Kirkkaana Uotilan mieleen jäivät ne erityisen lämpimät kohtaamiset. – Yhdessä talossa 88-vuotias mummu tuli avaamaan ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että kulkuri tulee hänen pieneen pirttiinsä. Hän laittoi teetä tulille ja kertoi evakkoretkestä. Melkein aloin itkeä. Kun jatkoin matkaani, sain häneltä pitkät rutistukset, Uotila sanoo. Majapaikoissa kulkuria kohdeltiin hyvin. – Sain saunoa hyvässä seurassa. Joissakin taloissa oli laitettu ruokaa, jota en valitettavasti voinut syödä, Uotila sanoo ja paljastaa kärsivänsä ruoka-aineallergioista. Tien päälläkin kulkuri tunnistettiin. – Huudeltiin tsemppiä ja ihmiset pysähteli. Vähän vaille 40 ihmisen kanssa juttelin matkan aikana. Paljasta ruokaöljyä energiavajeeseen Matka opetti myös ihmisen fysiologiaa. Perusoppi oli, että kun kävelee paljon, pitää myös syödä. Ensimmäisen 3 päivän kävelyretken jälkeen Uotilan proteiinitasot nimittäin olivat todella alhaalla. – Sen jälkeen piti tankata koko ajan, Uotila sanoo. Hän oli kävellyt ensimmäiset vuorokaudet päivästä toiseen vain pienten eväiden, pähkinöiden ja rusinoiden, sekä teen ja leivän voimin. Yhdessä talossa hän pyysi jopa paljasta ruokaöljyä syödäkseen ja täydentääkseen energiavarastoja. Fyysisesti hän jaksoi kuitenkin hyvin. – Ajattelin, että selkäni ei kestä, mutta mistään en tullut kipeäksi. Kirkkokierros jo mielessä Sastamalan kävelykierros muutti kiikkalaisen näkemystä koko kymmentä vuotta juhlivasta kotikaupungistaan. Hän sanoo nyt, että useista kunnista syntynyt Sastamala on yksi yhteinen kotiseutu kaikille alueen ihmisille. – Toivon, että tämä matka olisi lisännyt sitä ajatusta. Missään en ollut muukalainen. Uotila ihastui matkallaan etenkin Suodenniemeen ja Mouhijärveen, jotka ovat olleet hänelle outoja seutuja. – Erityisesti tykkäsin Suodenniemen Sävijärven kierroksesta. Siellä oli ihanaa maalaismaisemaa. Ylipäätään matka opetti Uotilalle sen, kuinka ylpeitä ihmiset ovat omasta kotiseudustaan ja kuinka hienoa Sastamalassa on. Matka kaikkineen oli niin suuri nautinto, että Uotila sanoo saaneensa vieroitusoireita. – Voisin heti lähteä kävelemään vaikka Sastamalan kirkkokierrosta, rajalta rajalle, Mouhijärveltä Karkun, Pyhän Marian, Pyhän Olavin, Tyrvään ja Kiikan kautta Keikyään, Uotila luettelee. Asuu Kiikan Soinilan kylässä. Työskentelee Metsähallituksella, Sastamalan opistossa ja Sataopistossa. Kiersi Sastamalan kaupungin reuna-alueita myöden kävellen 29. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta välisenä aikana mukanaan vain tarvikereppu. Siellä oli kevyt avaruushuopa, vaihtosukat ja -alusvaatteet, sadetakki, kamera, vesipullo, taskulamppu, aurinkorasvaa, laastaria, hammastahnaa, pähkinöitä, rusinoita ja suklaata. Piti matkastaan blogia. Se löytyy Tyrvään seudun kotiseutuyhdistyksen verkkosivuilta osoitteesta http://tyrvaanseudunkotiseutuyhdistys.fi/kulkurin-ploki/ . Kirjoittaa matkastaan kirjasen, joka julkaistaan Tyrvään seudun kotiseutuyhdistyksen julkaisusarjassa touko-kesäkuussa.