Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Ennen vanhaan: Tanssikenkien kopina ja kukkahameen heilahdus lisäsi lavatunnelmaa

Kun tanssikielto maassamme oli kumottu 1948, pääsi tanssivimma valloilleen ja yhden jos toisenkin tanssijalkaa alkoi vipattaa. Samalla kurottiin umpeen sotavuosien pitkän tanssikiellon synnyttämää traumaa. 1950-luvulla ilmestyi talkoovoimin rakennettuja tanssilavoja lähes jokaiseen kylään. Niistä tuli ainutlaatuisia tapaamispaikkoja, joista haaveiltiin viikko etukäteen. Lavatoimintaa pyörittivät yleisesti VPK:t ja urheiluseurat. Tanssilavoista tuli nuorisolle lähes ainoa nautinnollinen alue elämässä ja monet tapasivat tulevan puolisonsa juuri lavatansseista. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuului miesten ja naisten seisominen omilla seinustoillaan, joista mentiin hakemaan vastakkaista sukupuolta. Heti ensimmäisen valssin soidessa täyttyi lattia aaltoilevista tanssipareista. Tytöt tälläytyivät pari tuntia iltaa varten ja tanssittajan kanssa oli sopivaa puhua ensin orkesterista ja muusta yleensä. Seuraavalla haulla saatoi tyttö ehdottaa jo sinukauppoja. Vähäinen parkkialue täyttyi polkupyöristä, koska omia autoja oli ani harvalla. Isommille lavoille väkeä kuskasi linja-autot. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) Kohtaloksi koitui myynti ja purku Marttilan-Harjun tansseista heinäkuussa 1957 jäi kiva muisto. 1 500 metrin maailmanennätysjuoksijat Olavit Salonen , Salsola ja Vuorisalo olivat urheilukentällä valloittaneet tyrvääläisyleisön ja tapauksen päätteeksi Tyrvään Voima järjesti kisatanssit. Lavan suunnittelun ja rakentamistyöt oli ideoinut Esko Pietilä . Lava sijaitsi korkealla metsäisellä mäellä, jonne vei monta lukematonta rappusta. Soittajille nousi tuskanhiki, hilatessaan ylös haitarit, bassot, rummut, vahvistimet ja muut tarvittavat vehkeet. Muistan lavan olleen katetun, varustetun kioskilla ja Puusee-pömpelillä. Lauloin Unto Saarisen yhtyeen solistina, silloin tanssin huumaa tahditti Suklaasydän, Täysikuu, Vanhan veräjän luona, All of Me, Whispering ja monet ajan hitit. Väki tanssi ahkerasti ja fiilinki oli huikea. Hauskanpito loppui puolenyön tietämiin ja roudattuamme soittokamat autoon piipahdimme yökahvilla lapsuuskodissani. Saapuessamme Hämeeseen lämmin kesäyö oli vaihtunut raukeaan aamuun. Seuraavana suvena lauloin Marttilan-Harjulla Erkki Keltomäen yhtyeessä, tosin järjestäjänä toimi Palomieskerho. Vammalan Palomieskerhon tietolähteet kertoivat, että avajaisissa Marttilan-Harjulla helatorstaiaattona 1955 oli soittanut Putte Mäkisen tangoyhtye. Tuomiston maalle tehdystä lavasta tuli suosittu, siellä tanssittiin kolmena iltana viikossa. Loppujen lopuksi lavan historia oli lyhyt kuin pikkulapsen paita. Lähistön asujat olivat purnanneet karkelojen aiheuttamasta metelistä, eikä Tuomisto halunnut jatkaa vuokrasopimusta. Viimeinen valssi Harjulla soi kaihoisasti syyskesällä 1960. Lavan kohtaloksi tuli myynti ja viimein purku, jonka hoiti konstaapeli Veikko Lehtimäki . Jälkeenpäin samoille sijoille nousi autorahtihalli, uusia katuja ja rakennuksia. Kaikesta huolimatta paikalliset suulitanssit tarjosivat tanssin riemua, kunnes valmistui Ellivuoren suurlava. ”Loppujen lopuksi lavan historia oli lyhyt kuin pikkulapsen paita.”