Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Muistokirjoitus: Kaija Roos yhdisti vaivatta pullantuoksuisen äitiyden ja opettajan uran

Vammalassa 37 vuotta historian, yhteiskuntaopin ja äidinkielen opettajana toiminut lehtori Kaija Roos kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen Hämeenlinnan Koivikkokodissa 30. toukokuuta. Kaijan valoisaa ja lämmintä olemusta ajatellessa on vaikea kuvitella sopivampaa lähdön hetkeä, kuin touko-kesäkuun vaihde, jolloin kevät vaihtuu lempeästi kesään. Se on myös Suvivirren aikaa. Opettajavuosinaan Kaija totesi leikkisästi, että haluaa aikanaan hautajaisissaan laulettavan Suvivirren, koska on sen soidessa aina tottunut jäämään vapaalle! Se laulettiin 15.6.2019 Tuuloksessa, Kaijan ja Timon vihkikirkossa, jossa Kari Koivun siunaamana perheväki Kaijaa saatteli. Tuuloslainen kauppiaan tytär kävi koulunsa ja kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnassa. Jyväskylässä, ensimmäisen yliopistovuoden syksyllä järjestetyssä karonkassa tuntui siltä, että joku tuijottaa: eräs karkkulainen, toisen vuosikurssin opiskelijanuorukainen oli soittolavalta kiinnittänyt huomionsa nättiin tyttöön ja alkoi sujautella sutkauksiansa siihen suuntaan. Huumorintajuinen hämäläisneito antoi sen verran napakan vastuksen, että pian ostettiin kihlat. Elämä sai suuntansa, ja Karkun poika kumppanin, jonka lujalla ja lempeällä tuella oli hyvä pyrkiä ja päästä pitkälle. Nuori opettajapariskunta asettui ja perusti perheen Timon kotiseudulle Heinooseen. Näihin kuusikymmentäluvun vuosiin ajoittuvat henkilökohtaisimmat muistoni Kaijasta, ja se tuttuus, joka säilyi loppuun asti. Naapuriin olivat omien lasten kavereiksi tervetulleita kaikki muutkin lapset ja leimallista Kaijalle oli sekin, että oli huushollissa sitten koira, kissa tai kilpikonna, ei siltäkään äidinrakkautta puuttunut! Kaija yhdisti vaivatta pullantuoksuisen äitiyden ja opettajan uran. Ura alkoi sijaisuutena Tyrvään yhteiskoulussa keväällä 1960 ja jatkui auskultointivuotta ja äitiyslomia lukuun ottamatta vuoteen 1997, eläkkeelle jäämiseen asti. Vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa organisaatiot muuttuivat, mutta tienoo, nykyisen Vammalan lukion ja Marttilan koulun rakennus ja viereinen Sylvään koulu, pysyivät samana. Oman opettajuuden lisäksi elämä toi eteen muitakin rooleja, jotka Timon työn kautta veivät aina valtakunnan politiikan etujoukkoihin. Kaikissa tilanteissa Kaija oli luonteva, lämmin ja aito oma itsensä, jonka hersyvä huumori sulatteli pois turhan tärkeyden. Eläkevuosina pariskunta muutti Hämeenlinnaan ja Kaija palasi juurilleen, koulukaupunkiinsa. Oli aikaa harrastaa ja antautua rooleista rakkaimmalle, jossa mummun saumuri suihki ja puikot kilisivät päälle pantavaa lapsenlapsille. Pitkästä työurasta huolimatta Kaija oli aina eniten olemassa rakkaitaan varten ja rakkauden hinta tuntuu usein jäljelle jäävien kohdalla musertavan kovalta. Timon, Leenan, Kallen ja heidän perheidensä mielissä Suvivirsi soi nyt aiempaa surullisemmin, tummin ja syvin sävyin. Jääköön siihen edelleen jäljelle myös toivoa ja valoa. Niinhän Kaijakin sen toivoi soivan. Päivi Nyholm os. Helminen