Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Pitäisikö palata entisiin hyviin kierrätysideoihin?

Mitä pitäisi tehdä vaatteille, joita ei enää tarvitse? Entä mitä pitäisi tehdä rikkinäisille vaatteille ja muille rikkinäisille tekstiileille? Ehjät vaatteet löytävät usein tiensä kirpputoreille, joissa monet tekevät ostoksia. Kierrätys näyttää tältä osin toimivan. Hyväntekeväisyysjärjestöt ottavat vastaan vaatteita ja lahjoittavat niitä tarvitseville. Itselleni jäi tämäntyyppisestä hyväntekeväisyystoiminnasta huono maku. Äitini kuoltua toimitin häneltä jääneen hyvän vaatevaraston eräälle järjestölle. Ajatus oli, että tarvitsevat saavat käyttöönsä hyviä vaatteita. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lahjoitetut vaatteet pantiin myyntiin. Vaatteista saadut varat – en tiedä mihin ne käytettiin. Rikkinäiset tekstiilit voidaan käyttää uudelleen. Pitäisikö olla entisajan tekstiilitehdas, missä voisi rikkinäiset tekstiilit käyttää uudelleen raaka-aineena? Mieleeni tuli entinen työpaikkani karstalankakehräämön laitosmiehenä. Silloin käytöstä poistetut tekstiilit ajettiin repimäkoneen kautta. Sen jälkeen sekoituskone sekoitti revityt raaka-aineet uusiin raaka-aineisiin. Sitten karstauskone karstasi, ja teki hahtuvan. Rukit kehräsivät hahtuvasta lankaa. Enää ei taida tällaista kokonaisvaltaista karstalankakehräämöä olla tässä maassa, en ainakaan tiedä. Muistan, kun joskus 1970-luvulla työnantaja ilmoitti. että repimäkoneen käyttö tehtaalla loppuu. Eli enää ei revittäisi käytettyjä tekstiilejä. Teimme esityksen työnantajalle, että haluamme ostaa tämän koneen. Se ei käynyt, vaan kone piti romuttaa – lekaa kylkeen ja kierrätykseen. Ei mennyt kuin muutama viikko koneen romuttamisesta, kun revittävät tekstiilit kerättiin rekan kyytiin ja vietiin Ruotsiin revittäväksi. Vaikutti vähän siltä, ettei repimäkoneen romuttaminen ollut ihan harkittu päätös. Pitäisikö palata entisiin hyviin kierrätysideoihin? Vanhoja systeemeitä voisi kehittää ja käyttää uutta teknologiaa siinä hyväksi. Kierrätyksen ohella ravintoloissa työskentelevä pimeä työvoima on jälleen ollut esillä tiedotusvälineissä. Se on tietysti kilpailua vääristävä tekijä, jos naapuriravintola käyttää pimeää työvoimaa ja itse toimii lain kirjaimen mukaan, kuten kuuluu. 1990-luvulla olin tarkastamassa ravintoloita Helsingissä ja Uudellamaalla. Silloin pimeään työvoimaan törmäsi varsin usein. Muistan erään tapauksen, kun olin tekemässä tarkastusta ravintolan keittiössä. Kuinka ollakaan, keittiön ikkuna oli auki ja kokki oli lähtenyt. Eivät olleet siellä kaikki asiat ihan kunnossa. Toinen tarkastuksella esiin noussut asia oli ravintolassa työskentelevien kielitaito, suomen kielen taito. Yleensä tarkastuksilla tarkastin myös työaikakirjanpidon ja työvuoroluettelot. Kysyin ainakin kolme kertaa, että haluan nähtäväksi työvuoroluettelon. Sain aina saman vastauksen: kolmosolut. Tässä ravintolassa ei ollut kunnossa mikään muu, kuin se kolmosolut. Nyt näyttää olevan muotia, että kuljetaan rikkinäiset housut jalassa. Toivottavasti tämä muoti-ilmiö ei laajene, että tuotteet ovat jo ostettaessa rikki. Mietin, että mitäpä jos ostan television ja kun laitan sen kotona päälle, niin se onkin rikki – tulee ääni vaan ei kuvaa.