Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Raili Leponiemi oli alle kaksivuotias, kun hän itki surmatun äitinsä vieressä – ”Sen jälkeen en ole hirveästi surrut mitään asioita”

Raili Leponiemi täyttää sunnuntaina 90 vuotta ja ajelee nykyään Skodalla. –  Sain juuri uusittua ajokortin. En kehtaa kertoakaan... Istumme vierekkäin sohvalla. Hän lähes kuiskaa tuon jälkimmäisen lauseen ja jatkaa samaan äänensävyyn. –  Viideksi vuodeksi. En epäile yhtään. Häijäässä samassa talossa jo 1950-luvulta lähtien asunut entinen taksiyrittäjä vaikuttaa ikäisekseen erittäin pirteältä ja juttua riittää. Mikä on pirteyden salaisuus? –  Olen saanut olla terveenä, minulla on ihan kauheasti ystäviä ja aina ollut ihmeellinen asenne. No, millainen? –  En ole hirveästi surrut mitään asioita. On pitänyt ottaa sellainen asenne. Se oli aikanaan suuri puute, kun ei ollut äitiä. On täytynyt pitää itsestä huolta. Kotiin tunkeutuneet viinatrokarit surmasivat äidin Keväällä 1931 Raili oli alle kaksivuotias ja asui Pohjois-Pirkkalassa nykyisen Länsi-Tampereen alueella. Hänen isänsä oli konstaapeli Vihtori Maakala , joka jahtasi kieltolain aikana viinatrokareita. Poliisimuseoon taltioidun kertomuksen mukaan kaksi trokaria tuli humalassa Maakalan kotiin vaatimaan takavarikoitua pistoolia takaisin. Syntyi tappelu, jossa Railin isä sai kirveestä ja lähti pakoon kohti Epilän poliisiasemaa. Taloon tunkeutujat eivät lähteneetkään isän perään vaan jäivät taloon ja surmasivat Railin äidin. Kun poliisit saapuivat paikalle, he löysivät Railin itkemässä äitinsä ruumiin vieressä. Myöhemmin Raili on saanut tietää, että jos hän olisi ollut tapahtuma-aikaan vuoden vanhempi, olisi siitä jäänyt elinikäinen henkinen vamma. Raililla ei ole mitään muistikuvia koko tapahtumasta. Kaikki on kerrottua ja lehdistä luettua. – Nyt keväällä alkoi vähän itkettää. Lahjoitimme Poliisimuseolle isäni vanhan aseen ja samalla luin sitä tarinaa, kuinka pieni tyttö oli menettänyt äitinsä. Viime päivinä Raili Leponiemi on noukkinut marjoja talonsa pihassa mehuntekoon. Sunnuntaina hän täyttää 90 vuotta ja tuttavat saavat tulla ihan vapaasti kahville. Mitäs muuta eläkeläisen arkeen kuuluu? – Pelaan bocciaa, tykkään siitä hirveästi. Myös mölkkyä pelaan. Raili Leponiemi kertoo, että vaikka omat ikätoverit harvenevat, hänellä on noin seitsemänkymppisiä kavereita, jotka ovat oikeastaan jo seuraavaa ikäpolvea. Maatalousnaisten jäseneksi hän liittyi jo vuonna 1947 ja on edelleen mukana Mouhijärven maatalousnaisissa peräti 72 vuoden kokemuksella. 1930-luvulla Railin isä lopetti poliisin työt vaimonsa kuoleman jälkeen ja muutti Mouhijärvelle maanviljelijäksi. Raili muutti isänsä vanhempien luo Karkkuun. – Isän luo Hyynilään muutin 12-vuotiaana. Hevosella ajamisesta tykkäsin ja kauhea halu oli opetella lypsämään. 12-vuotiaana osasin jo lypsää. Raili Leponiemi meni naimisiin vuonna 1948 Leevi Leponiemen kanssa. 1950-luvun alkupuolella he muuttivat samaan taloon, jossa Raili edelleen asuu. – Aloitin taksikuskin homman 30-vuotiaana. Mies sanoi, että hommaa nyt se taksilupa, että hän pääsee välillä hirvimettälle ja ampumaharjoituksiin. Leevi Leponiemi työskenteli taksinkuljettajana ja jäi eläkkeelle 1980-luvun puolivälissä. – Sen jälkeen ajoin yksin vuoteen 1994 asti. Oli kivaa kun sai ajaa mielensä mukaan ja ostaa uudet renkaat silloin kun tahtoi. Ajoin paljon kouluajoja ja niistä koululaisista oli kova vastuu. Raili Leponiemi jäi leskeksi vuonna 2006. Heidän ainoa lapsensa Seppo ajaa nurmikkoa pihassa, kun juttelemme sisällä.