Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Hihasta kiinni: Karita Pyhälahti on teatterikasvo ja erityisnuorisotyöntekijä Sastamalan yläkouluilla – Katso hänen elämänohjeensa tyrvääläisittäin

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? – Olen Karita Pyhälahti, 25-vuotias vammalalainen. Työskentelen nuorisopalveluilla tällä hetkellä erityisnuorisotyöntekijänä ja pyörin pääsääntöisesti Sastamalan kolmella yläkoululla. Harrastan teatteria Vammalan Teatterissa ja siellä tulee vietettyä paljon aikaa. Nyt on menossa näytelmä Oppineet naiset, joka siirtyi keväältä sattuneesta syystä syksyyn. Kenen kanssa asut? – Avopuolisoni Riston kanssa. Mikä sinussa on parasta? – Innostun nopeasti asioista ja olen löytänyt rohkeuden kokeilla uutta ja astua välillä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se kannattaa, vaikka voikin pelottaa! Mistä sinua moititaan? – Tekemättömistä kotitöistä, olen todella laiska siivoamaan. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? – Kuten jo aiemmin mainitsin, harrastan teatteria ja siihen saa hyvin kulumaan vapaa-aikansa. Toimin myös teatterin rahastonhoitajana. Tykkään myös olla kotona ja rentoudun ostamalla irtokarkkeja ja katsomalla Uusi Päivä –sarjaa Yle Areenasta. Toinen hyvä tapa on lähteä ulos retkeilemään, keittää pannukahvit nuotiolla ja nauttia kauniista luonnosta. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? – Serkkujen kanssa vietetty aika, oltiin aika kekseliäitä ja perustettiin kaikenlaisia omia kerhoja. Myös isovanhempien kanssa vietetty aika on lämpimästi muistoissa. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? – ”Be yourself, everyone else is already taken” eli tyrvääläisittäin: ”oo oma ittes, kaikki muut on jo varattu”. Se on aika hyvä. Mistä haaveilet? – Kaikenlaisesta: omasta talosta, matkasta Universal Studioille ja Disneylandiin, matkustelusta ylipäätään, ääninäyttelijän työstä… Mihin uskot? – Hyvyyteen ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä, lopulta. Ja että olemme täällä jonkun suuremman voiman tahdosta. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? – Kummityttö, joka täytti juuri vuoden. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? – Kaikki tehty ja eletty elämä on johtanut siihen missä olen nyt, joten en usko että haluaisin muuttaa mitään. En tiedä missä olisin silloin. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? – Kirkossa taisin käydä viimeksi ennen joulua, Tuomaan kirkossa Pyhällä Olavilla. Kirjastossa kävin tällä viikolla kun siellä pidettiin nuorisovaltuuston kokous, jota olin seuraamassa. Mikä sinusta piti tulla isona? – Laulaja, salapoliisi tai merirosvo. Tosin en vieläkään tiedä, mikä haluaisin olla isona. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? – Tykkään peruskotiruuasta. Olen ekalta ammatiltani kokki ja tehdään kyllä kotona paljon ruokaa. Parasta on, kun äiti tekee koko perheelle ruokaa ja kokoonnutaan yhdessä syömään. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? – Harry Potterit, niin kirjat kuin elokuvatkin. Innostuin lukemisesta nimenomaan Pottereiden myötä. Niiden maailma väritti lapsuutta ja tarinan henkilöiden kanssa sai kasvaa. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? – Metallia ja rokkia enimmäkseen. Lempparikappale on Metallican Sad but true, tai joku Stam1nan biisi, ei pysty valitsemaan. Kenet haluaisit tavata? Miksi? – Elviksen. Aika äijä oli! Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? – Käytän, niin vapaa-ajalla kuin työssäkin. Pidän yhteyttä kavereihin, jotka ovat ympäri Suomea. Työssä nuorten parissa some on tärkeä työkalu ja teatterin Instagramia päivitän myös. Milloin viimeksi itkit? Miksi? – Itken aika paljon, ja se on vaan hyvä asia, sillä se puhdistaa. En nyt saa päähäni, koska itkin viimeksi. Saattoi olla, kun kuuntelin Nälkäpeliä äänikirjana. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? – Olen aika säästäväinen. Tuhlaan bändipaitoihin ja keikkalippuihin, toki ei se mielestäni ole tuhlaamista. Keräilen myös fanijuttuja, Harry Potter- ja Disney-aiheisia. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? – Toivottavasti parempi paikka kaikille. Mitä urheiluseuraa kannatat? – En oikeastaan mitään. Tapparan pelissä olen joskus käynyt, mutta kulttuuri on pelastanut mut urheilulta. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? – No jos ihan pakko olisi, Lapissa olisi joskus kiva asua. Mitä haluaisit itse kysyä, ja keneltä? – Vaikka kuinka pohdin, en keksi mitään. Oppineiden naisten parissa ollaan oltu tiedon ja tiedon puutteen ympärillä, ja niinhän sitä elämässä taidetaan muutenkin olla.