Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Tyrvääläistä: Korona ja muita kulkutauteja

Ensimmäinen karanteeniviikko meni, että heilahti. Oikeestaam mää tunsin helpotusta, kum maanantaina selvis, että kaikki viikom menot oli perruutettu. Nyt tuli eläkelläisellekki loma. Sain ihav vappaasti olla möllöttää. Lueskelim Maalla-lehtee nim maam perusteellisesti ja kuv viä loppuviikosta tuli Kotiliärem puutarhalehti, nim mää vaam makkoilij ja unelmoin. Unelmointi on aina pitäny mut henkisä. Aina niitä on ollu liikkeesä, vaarallisia kulkutauteja. Noita ihmisestä toiseen tarttuvia ja henkem päälle käypiä sairauksia. Ennev vanhaan niitä varten oli ihan omia hoitopaikkoja, kulkutautisairaaloita. Yks pahimmista taureista oli kurkkumätä. Se tappo Suamesa tuhansia ihmisiä. Erityisem paha se oli lapsille. Kouluni lähellä oleva huvila otettiim parempaan käyttöö, lasten kurkkumätäsairaalaks. Viaraita sinne ei päästetty. Ikkunal läpi sai käyrä kattomasa. Tää korona tykkää iskee kyntensä vanhoihij ja heikoihi. Entisaikaan lapset tais olla niitä heikompia. Vaikka kyllä meitä kansakoulusa yritettiin yhteiskunnan taholta vahvistaa. Meinaan sillä kalanmaksaöljyllä. Siähel luatettiin niinkum pukki sarviinsa. Sen uskottiin ehkäsevän kaikki taurit. Opettaja päästeli tynnyristä öljyä oppilaitten kottoo tuamiim pulloihi. Sitä en tiä, kuinka moni tyhjensi pullonsa ojampenkkaan kotimatkalla. Pahhaa se oli jokkaisen suusa. Määkim pirättelin henkeeni, että sain sen hotkastua. Kurkkumätäpakteeri tarttu helposti ja eteni noppeesti. Se pääsi yllättääm meijänkim perhee. Tauti riahu hurjana 1944 ja äiti sairastu siähe. Mää oliv viirevvanha, kun äiti joutu kulkutautisairaalaa. Em muista montako päivää hän siä oli. Ikävä oli kova ja kotio päästyänsä äiti oli huanona ja makas sänkysä. Lähelle ei saanum mennä. Olsin nin kovasti menny äitin viäree ja sitä hinkusij jatkuvasti. Kerran äiti helty, käänty seinääm päij ja sano, että tuu ny tohon selkäni taakse vähäks aikaa. Siinä me sitten oltiin selläät vastatuste. Ja mulle tuli siittä nin ernomasen hyvä olo, että muistan sen tunteev viäki. Kulkutautisairaaloita ei o ennää ja siittä kiitos rokotteille. Mutta nyt tää korona-ilkimys vaanii ja ov valmis iskeen kenneen tahansa, joka sen tiälle ossuu. Niinpä olem päättäny nourattaa annettuja ohjeita.