Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Sastamala kukkii jälleen – Tunnistatko kaikki kukkapeltojen kaunottaret? Katso alueiden tarkka sijainti tästä jutusta

Punaisia ja suuria unikoita, lempeän violetteja hunajakukkia ja monia muita. Näyttävät kukkameret ilahduttavat jälleen sastamalalaisia ja paikkakunnan kesävieraita eri puolilla kaupunkia. Vielä täytyy kuitenkin malttaa, sillä ensimmäiset kukat puhkeavat kukkaan vasta loppukesällä. Ensinnä kukintonsa avaavat heinäkuun lopussa kesälemmikit ja kesäharsokukat sekä opium-, silkki- ja pioniunikot sekä hunajakukat. Näitä seuraavat malopit, kruunupäivänkakkarat ja useat erisävyiset ruiskaunokit. Tunnistatko nämä Sastamalan maisemakukkapeltojen kukat? Kruunupäivänkakkara Latinankielinen nimi: Chrysanthemum coronarium Kruunupäivänkakkaran kukinto on asterikasveille tyypillinen mykerö. Mykeröt ovat yleensä 1,5–2,5 senttimetriä leveitä ja kasvavat usein yksittäin, joskus 2–5 ryhmissä. Laitakukkia on 18 tai enemmän. Väritykseltään ne ovat valkoisia, kermanvärisiä tai keltaisia. Kruunupäivänkakkara on hyönteispölytteinen. Lehtiä, versoja ja kukkia käytetään vihanneksena Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Lehdet ja versot voidaan tarjoilla raakana tai kypsennettynä. Kukinnoista syödään tavallisesti vain laitakukat, sillä mykerön keskiosaa pidetään yleensä liian kitkerän makuisena. Maloppi Latinankielinen nimi: Malope trifida Maloppi on kookas ja tukeva kasvi. Se on helppohoitoinen ja kukkii runsaasti myöhäiskesällä. Kukat ovat suuret, silkinhohtoiset, hieman suppilomaiset ja syvän kirsikanpunaiset, roosan tai valkoisen sävyiset. Maloppi on kaunis ja kestävä kukkakimpuissa. Malopit nousevat kukkapeltojen upeiksi kuningattariksi. Malopin tunnistaa loistavasta limenvihreästä tähdestä, joka hehkuu kukan keskustassa, terälehtien kiinnityskohdassa. Valkoiset ja vaaleanpunaiset yksilöt eivät häviä kauneudessaan punaisille lajitovereilleen. Malopit voivat olla 80–100 cm korkeita. Kesämalvikki Latinankielinen nimi: Lavatera trimestris Kesämalvikki kasvaa 15–50 senttimetriä korkeaksi. Kukat ovat suppilomaiset ja suuret ja noin 5–6 senttimetriä leveitä. Terälehdet ovat vaaleanpunaisia, valkoisia tai liiloja, ja violettisuonisia. Laji muistuttaa erehdyttävästi maloppia, mutta kukan keskustassa terälehtien kiinnityskohdassa ei ole loistavaa limenvihreää tähtikuviota, kuten malopilla. Ruiskaunokki, eli ruiskukka Latinankielinen nimi: Centaurea cyanus Ruiskaunokki on 30–70 cm korkea sinikukkainen, yksivuotinen mykerökukkainen kasvi. Se on peräisin Italian kuivilta vuorenrinteiltä. Ruiskaunokki on aikaisemmin kasvanut hyvin yleisenä ruispelloissa, mutta nykyään se on harvinaistunut. Ruiskaunokki on myös vanha puutarhakasvi. Se kukkii heinä-syyskuussa ja viihtyy aurinkoisilla paikoilla vähäravinteisessa maassa. Öljypellava Latinankielinen nimi: Linum usitatissimum Suomalaisilla perinteisillä öljypellavalajikkeilla on vaalean siniset kukat. Kukat avautuvat aamuisin ja kukinnan vaaleansininen väri on voimakkain aamupäivisin. Osalla viljelyksessä olevista ulkomaisista lajikkeista on valkoiset kukat. Pioniunikko Latinankielinen nimi: Papaver somniferum Pioniunikkoa voi kutsua kukkapeltojen kuningattareksi. Sen kukka on joko punainen tai valkoinen ja erittäin näyttävä kerrannaiskukkainen. Kerrannaiskukkaisten lajikkeiden kukinta kestää pitkään. Oopiumunikko Latinankielinen nimi: Papaver somniferum Yksivuotinen oopiumiunikko kasvattaa 30–70 sentin pituisen tukevan, lähes kaljun ja väriltään sinivihreän varren. Yksittäin varren päässä olevat kukat ovat lähes 10 senttimetriä leveitä. Kukkaperässä on vaaleita sukakarvoja. Terälehtiä on neljä kappaletta ja niiden tyvessä on musta laikku. Suomessa oopiumiunikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen muodostuva 13–27 millimetriä pitkä kota on pallomainen, hieman pitkänomainen sekä kalju. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luotilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[ Koristekasvina viljeltävien oopiumunikoiden maitiaisnesteellä ei ole narkoottisia vaikutuksia. Silkkiunikko Latinankielinen nimi: Papaver rhoeas Silkkiunikon korkeus vaihtelee 30–100 senttimetrin välillä. Kukan varsi on ylös asti karvainen. Kukat ovat suuret ja punaiset, halkaisijaltaan 7–8 senttimetriä. Hedelmä on tynnyrimäis-pallomainen, kalju kota, jonka päällä on tähtimäinen ja monisäteinen luottilevy. Siemenet varisevat luottilevyn alle avautuvista rei’istä. Silkkiunikosta on muodostunut ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivän, Remembrance Dayn, symboli, jota käytetään muun muassa Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Hunajakukka Latinankielinen nimi: Phacelia tanacetifolia Hunajakukka kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty sekä hapsi- ja nystykarvainen. Kukinto on hyvin tiheä, toispuolinen latvakiehkura. Kukat ovat kaksineuvoisia, lyhytperäisiä ja väriltään yleensä sinisiä. Hunajakukka on erittäin hyvä mesikasvi. Sen vuoksi sitä viljellään muun muassa hunajantuotantoa varten. Kukkapeltojen loistosta voi nauttia pitkään syksyyn. Pisimpään kukkivat hunajakukat. Unikot jatkavat kukintaansa elokuun puoliväliin. Sen jälkeen pionit alkavat muodostaa hedelmää, joka on tynnyrimäinen kota. Kukkahedelmät ovat kauniita ja niitäkin voi kerätä kaunistamaan kukka-asetelmia. Näiltä paikoin löydät kukkapellot Tunnistusohjeet: Katariina Pylsy, Sastamalan kaupunki