Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

”Laittakaa maan tasalle”, sanoi eno, kun Tuula Honkamäki osti sukutilaansa – Nyt harvinainen torppa on Museoviraston arvostama kulttuurihistoriallinen kokonaisuus

Laittakaa kaikki maan tasalle. Nämä sanat Tuula Honkamäki muistaa pitkään. Hän kuuli ne enoltaan Toivo Lähteenmäeltä vuonna 1992 ostaessaan tämän isännöimän vuosisataisen sukutilan itselleen. Eno oli tuolloin iällä ja ajatteli, että huonoon kuntoon päässeestä tilasta olisi seuraajalle vain kuluja. Tuula Honkamäki ja hänen miehensä Jouko sen sijaan näkivät tilassa mahdollisuuden. He arvelivat, että torppa voisi oikeasti olla arvokas nähtävyys. Paluu lapsuuteen Kesäkuussa 2019 Tuula Honkamäki seisoo ikivanhojen ja harmaiden hirsirakennusten ympäröimällä umpipihalla Sastamalan Kiikoisissa. Keskellä pihaa on vinttikaivo. Päärakennus, luhti, leivontatupa ja navettarakennukset kohoavat uljaina hyvin hoidetulla mäellä. 1840-luvulla lähimetsästä kaadetut hirret hoitavat tehtäväänsä edelleen. Perinteinen riukuaita ympäröi karjapihaa. Vain siat, lehmät ja hevoset puuttuvat. Maisema on kuin suoraan Tuula Honkamäen lapsuuden muistikuvista. Ei vettä eikä sähköjä 1950-luvun alussa Honkamäki oli pieni, alle kouluikäinen tyttö. Hän asui mummunsa ja taatansa sekä enonsa ja tätinsä asuttamalla Lähteenmäen torpalla Kiikoisissa ja avusti talon pienissä töissä. Koulunkäynnin aloitettuaan hän muutti vanhempiensa luokse Karkkuun, mutta vietti edelleen kaikki loma-ajat isovanhempiensa tilalla. Paikasta tuli rakas – huolimatta siitä, että pikkutyttöä asuinpaikka vähän nolotti. Muilla maatiloilla tehtiin jo töitä traktoreilla, mutta Lähteenmäen torpalla ei ollut vielä edes sähköjä eikä juoksevaa vettä. – Elettiin omavaraistaloudessa. Kaikki tehtiin itse. Leivät leivottiin leivontatuvassa koko talven varalle. Tätini kutoi matot ja pyyhkeet. Kaupasta haettiin vain sokeria, kahvia ja suolaa, Honkamäki muistaa. Nykyajan ihmiselle museoesineitä kuvaavat separaattori, kirnu ja tiinu olivat talon arkea pitkään. Valoa pimeyteen toi öljylamppu, joka edelleen on kiinnitettynä pirtin seinälle. – Lapsena se hävetti, kun täällä oli niin vanhanaikaista, Honkamäki myöntää. Enää Honkamäkeä ei hävetä. Suvun hallussa rakentamisestaan asti olleella torpalla on nyt arvonsa. Pihapiiri on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus, minkä myös Museovirasto on tunnustanut. Harvinainen torppa on siksi, että umpipihan rakennukset ovat seisseet alkuperäisellä paikallaan, sellaisenaan, koko historiansa ajan. Rakennuksia ei ole siirretty mistään, mikä on poikkeuksellista. Viimeinen linnake Tuula Honkamäki ei osaa arvioida, miksi Lähteenmäen torppa jäi entisaikojen työtapojen viimeiseksi linnakkeeksi. Miksi eno ja täti eivät hankkineet tilalle sähköjä tai vesijohtovettä? Vastausta voi vain arvailla. – Eno ja täti pitivät tarkkaa taloutta ja olivat nuukia. Ehkä he siksi eivät lähteneet tekemään uudistuksia, Honkamäki arvelee. – Ehkä eno myös ajatteli, ettei tilaa pysty omilla varoilla laittamaan kuntoon. Pärekatot hän kuitenkin vaihtoi peltikattoihin. Tila jää suvulle Honkamäet alkoivat kunnostaa rakennuksia ostettuaan tilan. Vuosina 2000-2010 he korjasivat torpan ja sen piharakennukset Museoviraston suojeluksessa. Avustussumma oli niin suuri, että se Honkamäen muistikuvan mukaan lähes tulkoon kattoi töihin kuluneen summan. Nykyisin pari asuu aivan torpan vieressä. He rakensivat paikalle omakotitalon 2000-luvun alussa. Torppaa ja sen perinnerakennuksia isännöi Tuula ja Jouko Honkamäen poika Tero ja tämän vaimo Elina. Tila siirtyi heille viime vuonna. – Ainakin tila jää nyt suvulle. Olisi ollut sääli, jos tämä olisi jäänyt hunningolle, Tuula Honkamäki sanoo. Lähteenmäen torpan menneisyys on kirjoitettu, mutta mitä tilalla tehdään tulevaisuudessa? Honkamäki arvelee, että pihapiirissä voi järjestää erilaisia tapahtumia tai vaikka konsertteja. Tänä kesänä torppa on myös yksi Sastamalan Wanhat talot -tapahtuman kohteista.