Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Suodenniemeläistyttö kiinnostui autoista ja oli alallaan ensimmäinen nainen Suomessa – Katsastusinsinöörinkin piti tutkia lakikirjaa

Kun 1930-luvulla näki naisen linja-auton ratissa, katsoi sitä toisenkin kerran ennen kuin uskoi silmiään. Jos mitä, niin linja-autokuljettajan ammattia pidettiin miehisenä työnä. Elli Saarikko rikkoi kuitenkin näitä käsityksiä. Elli, eli Ellen Matilda Saarikko (1898 – 1994), syntyi Suodenniemen Saarikolla maalaistalon tyttärenä. Elli ajoi pienestä pitäen hevosella maataloustuotteita Tampereelle, jonne matkaa oli kuusi peninkulmaa. Hänestä tuli linja-autonkuljettaja, Suomessa ensimmäinen nainen alallaan. ”Kuule plikka, kyllä auto on sentään rauhallisempi” Kerran maataloustuotteiden vientimatkalla Tampereelle Ellin hevonen pillastui Pispalan mäessä, kun vastaan tuli Paunun onnikka. Pillastunutta hevosta rauhoittamaan rientänyt Epilän-vuoron kuljettaja, itse Wäinö Paunu, tokaisi Ellille: Kuule plikka, kyllä auto on sentään rauhallisempi. Toukokuun 26. päivänä 1926 Mouhijärven nimismies myönsi Ellille automobiilikuljettajan ajokortin, joka oikeutti kuljettamaan henkilö- ja kuorma-autoa yksityisessä liikenteessä. Letukka maksoi yli 30 000 markkaa Saarikon ensimmäinen auto oli ollut Ford-matkailuauto. Seuraavaksi Elli hankki avo-Letukan, eli Chevrolet Standard Touring-henkilöauton, joka maksoi 31 500 silloista markkaa ja ryhtyi taksiautoilijaksi kotipitäjässään Suodenniemellä Eero Ylisen ammattikaverina. Tuolloin ei ollut vielä nastarenkaita eikä teitä aurattu. Siksi Letukkakin nostettiin talviajaksi "pukille". Ajoja kyllä olisi ollut. Kyseinen auto paloi kesäkuussa 1927 Kankaanpäässä tankkauksen yhteydessä ohi kulkeneen tupakkamiehen huolimattomuuden vuoksi. Tästä ei Elli Saarikko säikähtänyt, vaan osti pian uuden samanlaisen Chevroletin 32 380 markalla. Insinööri tutki lakikirjaa Ammattiajoon tarkoitettua ajokorttia varten Elli suoritti talvella 1927 autokoulu- ja korjaamokurssin. Suurin huoli linja-autokortin myöntämiselle ei kuitenkaan ollut ajotaito tai tekninen tietämys, vaan tamperelaisen katsastusinsinöörin huoli siitä, että Suomen laki kieltäisi naista ajamasta onnikkaa. Insinöörin piti asia oikein lakikirjasta tarkistaa. Linja-autoajokortti Saarikolle myönnettiin huhtikuussa 1929. Elli aloitti linja-auton kuljettajan tehtävät Alpo Korhosen autolla. Pari meni naimisiin marraskuussa 1928. Ennen sotia perhe omisti Chevrolet-linja-auton ja Volvo-seka-auton, jolla voitiin kuljettaa myös rahtia. Elli Saarikko ajoi tilausajoja. Lisäksi perheellä oli pirssilupa. Rouva ajoi muun muassa Lavian kunnanlääkärin ajoja. Jos auto joutui ojaan tai juuttui hankeen, rouva istui ratissa ja lääkäri työnsi. Ei naisen kyytiin Ensimmäisinä vuosina naisen ajotaitoja epäiltiin kovin etenkin miesten keskuudessa. Jotkut miehet jäivät mieluummin tienposkeen odottamaan V. Keto-Seppälän onnikkaa kuin hyppäsivät naisen kyytiin. Teiden huonon kunnon ja liukkauden vuoksi myös matkustajat joutuivat joskus työntämään ja jopa lapiohommiin, että matka saattoi jatkua. Noina vuosikymmeninä linja-autonkuljettaja oli reitin varrella asuvien palvelija; usein piti Ellinkin tuoda Tampereelta, milloin mekkokangasta, kenkiä, lääkkeitä tai toimittaa virastoissa paperiasioita ihmisille. Elli Saarikko oli kuitenkin suosittu kuljettaja. Naiselle oli helppo uskoa hamekankaan tai rippilapsen kenkien osto. Kuljettajan työ oli kuitenkin naiselle raskasta, sillä auton hallintalaitteet vaativat voimaa ja kapeat ja auraamattomat tiet taitoa ja tarkkuutta. Myös sisar ajoi linja-autoa Elli Saarikko oli huolehtinut jo kymmenen vuotta linja-autoista, kun hänelle vuonna 1944 tuli avioero. Koska linja-autot olivat Alpo Korhosen nimissä, liikennöinti jatkui tällä nimellä vuoteen 1947. Sen jälkeen autojen kyljissä luki Saarikko. Sodan aikana kuljettajat ja toinen linja-auto tarvittiin maata puolustamaan. Jatkosodan aikana liikennettä haittasivat varaosien ja polttoaineen puute. Elli itse sirkkelöi pilkkeitä puuta tai hiiltä voimanlähteenä käyttäviin häkäpönttöautoihin. Liikenteen kasvaessa Saarikko muutti Tampereelle 1958 ja liiketoiminta jatkui. Saarikko kuului 35 vuotta Linja-autoliiton Tampereen paikallisosaston johtokuntaan. Myös sisar Anni Saarikko, joka oli Laviassa ajanut ajokortin, sai pirssiluvan jo 1935. Linja-autokortin hän ajoi kaksi vuotta myöhemmin. Hän tuli yrityksen palvelukseen ja siirtyi vielä Länsilinjojen kuljettajaksi aina eläkepäiviinsä saakka. Yhdeksän auton yritys Elli Saarikko liikennöi Tampere–Nokia–Siuro–Mouhijärvi–Suodenniemi–Lavia–Kankaanpää linjalla ja harjoitti myös paikallisliikennettä Kankaanpään, Lavian ja Suodenniemen alueilla. Kuusikymmentäluvulla yleistyivät koululaisvuorot. Tilausliikennettä Saarikolla oli ympäri Suomen, kuten myös Ruotsiin sekä silloiseen Leningradiin. Elli Saarikko myi yrityksensä 1972, 74-vuotiaana, Länsilinjat Oy:lle. Kalustoon kuului myyntihetkellä yhdeksän autoa ja yrityksen palveluksessa oli 11 kuljettajaa. Lähteet: Tiirikari, Leeni – Savikko, Sari, Suomen n ai sen vuosisadat. Tiennäyttäjät. Tammi. Hämeenlinna 2005, s. 88-89. Lawia-lehti 1995, s. 27-29. http://www.autoveteraanit.fi/tarinoita.htm