Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Tyrväältä kotoisin oleva Kari Raivio tunnetaan dynaamisena rehtorina sekä yhtenä maamme keskoshoidon johtavista asiantuntijoista – ”Ihmisen elämänkulussa, kuten urassa ja muissa valinnoissa, on lopulta erittäin paljon sattumaa”

– Kun opiskelijana ensi kertaa avasin Lastenklinikan oven, tuntui heti siltä kuin kotiin olisi tullut, kuvaa Kari Raivio yhtä lääkärinuransa ratkaisevaa tapausta. Ovenavaus 1960-luvulla johti Raivion erikoistumaan lastenlääketieteeseen ja nosti hänet ajan oloon yhdeksi maamme keskoshoidon johtavista asiantuntijoista. Suomalaisella lastenlääketieteellä oli Arvo Ylpön ja Niilo Hallmanin luoma tukeva pohja, jolta oli turvallista jatkaa tutkimus- ja hoitotyötä. On Kari Raivio availlut monta muutakin ovea. Vuosituhannen vaihteessa hän profiloitui Helsingin yliopiston dynaamisena rehtorina ja kanslerina, joka ei välttänyt tiede- ja koulutuskeskusteluja saatikka napakoita kannan­ottoja. Selvin sanoin, turhia kaartelematta. Aurinkoisena kevätpäivänä Liisanpuistikon penkillä istuu tyytyväiseltä vaikuttava mies. Hän on vain käymäseltään Helsingissä ja jo parin tunnin kuluttua palaamassa vaimonsa kanssa kesäasunnolle Korppooseen. –  Ihmisen elämänkulussa, kuten urassa ja muissa valinnoissa, on lopulta erittäin paljon sattumaa, Raivio sanoo. –  Kunkin pitää sitten kysyä itseltään, että onko tässä tullut mentyä tahdottomana ajopuuna vai häikäilemättömänä pyrkijänä. Omasta tiestään hän antaa monipolvisen esimerkin. Sattumanvaraisuuksilla kyllästetyn prosessin päätteeksi Raivio havaitsi istuvansa yliopiston rehtorina. –  Yllätyksekseni minut valittiin paikalle, johon oli monta aktiivistakin tulijaa. En tiedä, puhuivatko tiedekuntani ihmiset puolestani, itse en pannut asiassa tikkua ristiin. Rehtorina hän kyllä pani toimeksi. Hallintoon ja työhuoneeseen umpioitumatta hän esiintyi aktiivisena yhteiskuntakeskustelijana, puolusti yliopiston autonomiaa rahoittajiin päin, vartioi huippututkimuksen asemaa ja paheksui laitosten rahoituksen sitomista suoritettujen tutkintojen määrään – laadusta piittaamatta. Muutamia mainitaksemme. Mikä lienee rehtorin ykkössaavutus omasta mielestään? – Ylpeä olen siitä, että yliopistoon luotiin oma humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkijakollegium, Raivio vastaa epäröimättä. – Lääke- ja luonnontieteillä oli räikeä ylivalta rahoituksessa, ja humanistit saivat vain muruja. Aloin puurtaa epätasapainon korjaamiseksi, ja lopulta sain läpi esityksen kollegiumista. Se auttoi hivenen. Ansio oli sekin, että 120:ksi eri toimipisteeksi rönsyillyt yliopisto koottiin Raivion rehtoriaikana neljälle kampukselle: Kumpulaan, Meilahteen, Viikkiin ja keskustaan. –  Perustelin asian kansainvälisin esimerkein, miten kampukset nostavat opintomenestystä. Nykytutkimuksen tila osin huolettaa Raiviota. –  Ensinnäkin Suomen Akate­mian rahoista yhä suurempi osa on pantu strategisen ohjauksen alle, mikä vie huonoon suuntaan, pois tieteen optimaalisesta vapaudesta, hän sanoo. – Niin ikään tutkimuksia arvioidaan mekaanisesti liian määrällisin kriteerein, apurahahausta on tehty päätoiminen ala, ja rahoituspäätökset selvästi sorsivat nuoria tutkijoita. Mutta tutkimustiedon tarkemmassa hyödyntämisessä Raivio näkee edistystä. – Olen optimisti, sillä meneillään on mainio hanke paremman tiedeneuvonnan järjestämiseksi päättäjille. Katsotaan, josko poliitikot ajan myötä ovat valmiita hyväksymään uusia periaatteita. Viime vuodet Raivio on vaikuttanut maailmanmitassa. Kansainvälisen tiedeneuvoston ISC:n varapresidenttinä hän on ollut luomassa äskettäin lanseerattua valtavan kokoluokan Planetary Health -ohjelmaa. Ohjelman keskiössä on se, miten ilmaston ja biodiversiteetin muutokset vaikuttavat ihmisten terveyteen. – Suuren ohjelman budjetti riippuu vielä kymmenien maiden kansallisista rahoituspäätöksistä, mutta haluan olla toiveikas, Kari Raivio sanoo – ja hymyilee kilpaa kevätauringon kanssa. ■ Syntyi 1940 Tyrväällä. ■ Ylioppilas 1958, Tyrvään yhteiskoulu. Lääketieteen lisensiaatti 1965 ja lääketieteen ja kirurgian tohtori 1969, Helsingin yliopisto. Lastentautien erikoislääkäri 1973. ■ Tutkijana USA:ssa kolmesti 1960–1990-luvuilla. Perinataalilääketieteen professori 1982–2003, Helsingin yliopisto. HUS:n vastasyntyneiden teho-osaston ylilääkäri 1989–2003. ■ Helsingin yliopiston rehtori 1996–2003 ja kansleri 2003–2008. ■ Mittava tieteellinen tuotanto. ■ Tieteen luottamustehtäviä maailmalla. Johtanut mm. Lääkäriseura Duodecimia, Suomalaista tiedeakatemiaa, Säätiöiden ja Rahastojen Neuvottelukuntaa sekä Suomen Kulttuurirahastoa. ■ Kultainen Arvo Ylppö -mitali, 1997. Svenska Kulturfondenin palkinto, 2008. Jenny ja Antti Wihurin rahaston palkinto, 2008. Louise ja Göran Ehrnroothin säätiön kunniapalkinto, 2011. Suomen Leijonan Suurristi, 2011. ■ Asuu Helsingissä, naimisissa, neljä lasta, yhdeksän lastenlasta. ■ Täytti 80 vuotta 27. toukokuuta.