Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Aloin etsiä itselleni asuntoa Kiinasta – ”Ikkunoita ei ollut ja talo tuntui olevan hajoamispisteessä”

Tultuani talviloman jälkeen takaisin Suomesta Kiinan Suzhouhun aloin etsiä itselleni asuntoa. Kaikesta kätevyydestään huolimatta, olin saanut tarpeekseni soluasumisesta. Kansainvälisten opiskelijoiden kuplassa eläminen ei enää innostanut ja kaipasin enemmän kiinalaista elämää ympärilleni. Hyppäsin metroon ja soittelin matkalla asunnonvälittäjille: “Sopisiko tulla puolen tunnin päästä katsomaan?” Ensimmäiseen asuntoon kuljin välittäjän sähköskootterin tarakalla. Sijainti ei ollutkaan metropysäkin vieressä, eikä asunto netissä olleen kuvauksen mukainen. Ikkunoita ei ollut ja talo tuntui olevan homehtumis- ellei hajoamispisteessä. “Mutta jos laittaisimme nettiin oikeat kuvat, eihän kukaan tulisi katsomaan!” välittäjä puolustautui. Toisen asunnon kohdalla kävi parempi tuuri. Ylemmän ja alemman keskiluokan asuttamalla alueella sijaitsevan Montessori-päiväkodin yläkerrassa oleva yksiö miellytti. Muutaman kilometrin päässä etelässä on kudontatehtaita. Kävelymatkan päässä pohjoisessa taas on Suzhoun vanhankaupungin keskusta. Kotikadun varrella istuu maassa vanhuksia kauppaamassa kasviksia, hedelmiä, kalaa ja lintuja. Parkkipaikalla taas ei tarvitse nähdä vaivaa bongatakseen luksusautoja ja lähijoen toisella puolella on tyyris omakotialue, minne ei kenellä tahansa ole asiaa. Kaupunginosan monimuotoisuus ja ristiriitaisuus herättävät ajatuksia eriarvoisuudesta. Ne korostuivat palatessani eräänä iltana yliopistolta. Huomasin yliopiston aidan ulkopuolelta kajastavan valon. Lähemmäs kulkiessani hahmotin valon lähteen, pressuista viritetyn telttakylän. Opiskelukaverini arvailivat teltoissa asuvan siirtolaistyöläisiä tai kodittomia, mutta kukaan ei tuntunut olevan niistä erityisen kiinnostunut tai nähneensä Suzhoussa vastaavaa aiemmin. Olin itse kuitenkin vaikuttunut ja kansainvälisten suhteiden opiskelijana inspiroitunut. Kiina on kehittynyt valtavasti lyhyessä ajassa viime vuosikymmenien aikana, ja kehityksen nopeus näkyy luonnollisesti muussakin kuin pilvenpiirtäjien määrässä. Eriarvoisuuden korostuminen siinä, mitä arjessa näkee ja kohtaa saa minut kehityksen ajattelemisen lisäksi tuntemaan, että olen hieman lähempänä sitä, mitä maailma on.