Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Näkymättömän vihollisen aikaan – ”Kuoleman läheisyys on vaikea hyväksyä”

Näinä päivinä elämme pelon aikaa. Näkymätön vihollinen, koronavirus, leviää keskuuteemme tuoden epävarmuutta elämäämme. Tuntuu käsittämättömältä, että kriisi on nyt Suomessa, Euroopassa, koko maailmassa. Se on kaikille yhteinen, se vaikuttaa meihin jokaiseen. Tunne siitä, miten elämisen tasapaino järkkyy. Mikä on huomispäivä? Päivä päivältä karanteenissa oleminen tuntuu hyvin oudolta. Ehkä vanhainkotiin muuttaneella on samantapainen tunne, ainakin aluksi. Vanha sanonta ”tottumus on toinen luonto” alkaa kuitenkin ajanoloon vaikuttaa. Tietysti myös näkymättömän virusvihollisen mahdollinen saapuminen jännittää. Näinä päivinä tulee tuumailleeksi monia asioita. Vaikka emme ajattelisikaan omaa sairastumistamme, niin omaisten ja lähellä olevien ihmisten kohtalo mietityttää. Kuoleman läheisyys on vaikea hyväksyä. Tulee ajatelleeksi täältä lähtemistä omalta tai läheisten kohdalta. Nyt miettii, miten olen elämäni käyttänyt. Olenko nähnyt elämäni lahjana, josta voin olla kiitollinen? Minkälainen lähimmäinen olen ollut omaisilleni, ystävilleni? Voisinko elää niin, etten pahoittaisi lähimmäisteni mieltä? Tällaisena kriisiaikana voisi pohtia millainen ihminen, lähimmäinen, voisin olla. Mitä odotan nyt elämältä? Voisinko elää paremmin ja epäitsekkäämmin, kuin olen elänyt? Kun ajatukset siirtyvät pohtimaan kriisin jälkeistä aikaa, tulevaisuutta, niin olenko toivorikkaalla mielellä enkä pelkää tulevaa. Olisi suuri lahja, jos olisin oppinut elämään päivän kerralla – ”päivä vaan ja hetki kerrallansa”, siinä meille elämänohjetta. Mennyt on mennyttä eikä tulevaisuutta pidä pelätä. Vähän ennen sotia syntynyt mieheni muistaa kokeneensa jotakin samantapaista, eivätkä asiat murehtimisella parantuneet. Tulevaisuuden uskoa oli, kun hänen äitinsä sanoi, että heti kun sota loppuu, niin mennään tädin luo Helsinkiin. Heti ensimmäisenä juhannuksena oli menty. Lopputuloksena näiden päivien pohdinnoistani sanon, että on parasta ajatella edessä olevaa elämää toivorikkain mielin. Elämäniloa matkallemme!